Olen kyllästynyt siihen, että kotityöt kaatuvat minun niskaani.

Siihen, että kuulen jatkuvasti ”kyllä sinäkin vielä”, kun puhutaan lapsista tai lapsettomuudesta.

Siihen, että en voi olla kokonainen ilman lapsia.

Olen kyllästynyt kuuntelemaan samoja tarinoita päivästä toiseen.

Kyllästynyt siihen, että maskuliininen on ideaali ja feminiinisyys jotenkin huonompaa.

Siihen, että olen itsekin kasvanut ja tottunut siihen, että olen automaattisesti jotenkin huonompi.

Siihen, että saan naureskelua, jos huomautan, että Suomi ei ole tasa-arvoinen maa.

Olen kyllästynyt taistelemaan.

Kyllästynyt pelkäämään. Väistämään. Kiertämään.

Kyllästynyt siihen, että minulle jatkuvasti selitetään, miten tämä maailma pyörii. (En kysynyt.)

Olin viikonloppuna sukulaiseni häissä. Tein itse oman kampaukseni ja meikkini, ja niitä tehdessä päässäni pyöri vain yksi ajatus:

Olisinpa parempi nainen, ja osaisin laittaa hiukseni itse.

Siis… mitä? Jouduin monesti toteamaan itselleni, että se ei tekisi minusta a) parempaa naista, b) naista ylipäätään, jos osaisin laittaa hiukseni tai osaisin meikata. Toteamalla hiustenlaiton tai meikkaustaitojen olevan jollain tapaa synnynnäistä tai ehto naiseudelle, vähättelen samalla heitä, jotka ovat kyseiset taidot itselleen harjoituttaneet. Kuka vain voi olla taitava meikkaamaan tai laittamaan hiuksia. Ne eivät ole taitoja, jotka naiset saavat syntyessään, vaan niiden eteen nähdään vaivaa – usein jopa vuosia. En osaa laittaa hiuksiani, koska en ole harjoitellut sitä, piste. Sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

Välillä sitä huomaa vaipuvansa tällaisiin hyvin stereotyyppisiin ajatuksiin omasta itsestään ja sukupuolestaan. Onneksi omaa toimintaansa ja ajatteluaan voi kehittää olemalla kriittinen. Tuo ajatus muuten pyöri päässäni monta kertaa sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran kyseenalaistanut sen, eikä se meinannut hälvetä millään. Lähipiirissäni naiset ovat aina olleet niitä, jotka laittavat hiuksia ja meikkaavat, ja se yleisesti nähdään naistapaisena toimintana, joten on tavallaan luonnollista, että myös minun ajatukseni ovat kehittäneet siitä jotenkin ehdon naiseudelle, vaikka eihän se niin ole tietenkään. Olen vain osa rakenteita ja niiden ylläpitämistä – taas kerran.