Kyllästyttää

Olen kyllästynyt siihen, että kotityöt kaatuvat minun niskaani.

Siihen, että kuulen jatkuvasti ”kyllä sinäkin vielä”, kun puhutaan lapsista tai lapsettomuudesta.

Siihen, että en voi olla kokonainen ilman lapsia.

Olen kyllästynyt kuuntelemaan samoja tarinoita päivästä toiseen.

Kyllästynyt siihen, että maskuliininen on ideaali ja feminiinisyys jotenkin huonompaa.

Siihen, että olen itsekin kasvanut ja tottunut siihen, että olen automaattisesti jotenkin huonompi.

Siihen, että saan naureskelua, jos huomautan, että Suomi ei ole tasa-arvoinen maa.

Olen kyllästynyt taistelemaan.

Kyllästynyt pelkäämään. Väistämään. Kiertämään.

Kyllästynyt siihen, että minulle jatkuvasti selitetään, miten tämä maailma pyörii. (En kysynyt.)