Willing

En mitenkään järisyttävän paljoa pidä siitä, että arki tulee oman bloggaamisen ja lilyilyn sekä muiden rustaaman virtuaaliverbaliikan lukemisen tielle.

Toisaalta – joskus arki voittaa. Eikä vain aikataulullisesti, vaan myös kiinnostavuudessa. Pääsiäisen pitkä viikonloppu olisi voinut jatkua loputtomiin, eikä mielessä edes käynyt tietokoneen ääreen istahtaminen. Miniloma todellakin tuli tarpeeseen.

…Ja tulisi edelleen. Seuraavan kahden kuukauden sisällä kasvatan hiilijalanjälkeäni lentämällä Lontooseen, Düsseldorfiin ja Kööpenhaminaan, mutta tosiasiassa odotan kesää. Aurinkoa, festareita, mansikoita, hitaita aamuja jotka saavat käynnistyä tai olla käynnistymättä.

Sitä, että saa vain olla ja elää.

 

 

—-edit.

Muutamaa vanhaa juttua selailemalla totesin, että elämäni kuulostaa pelkältä kiireeltä, stressiltä, tuskalta ja väsymykseltä. Kieltämättä kyseisiä aspekteja löytyy agendasta vähän liikaa, mutta eivät päivät pelkästään niistä koostu. Välillä ne vain ottavat vallan. Ja niiden välissä ehtii nauttia keväästä, keikoista, hyvästä ruuasta ja usein vielä paremmasta seurasta.

Life’s not that bad you know. :)