Räntäpakolainen…

Suomessa on sää alkanut uhkaavasti viilentyä ja nyt on enää vain päivistä kysymys koska taivaalta tulee räntää… Se on mulle merkki, että on aika lähteä maailmalle. Vaikka rakastankin talvea ja lunta, inhoan tätä välivaihetta jolloin on kylmää, pimeää ja taivaalta tippuu tiskirättejä pitkin naamaa (yleensä vielä tuulen kera) harva se päivä.

Usein suunnitelmat ovat tässä vaiheessa selvillä, tai oikeastaan olen jo Suomesta lähtenyt, mutta tänä vuonna reissun suunnitteleminen on ollut hieman hankalaa. Vietän usein talven Kaakkois-Aasiassa ja erityisesti Thaimaassa, mutta aiemmin tänä vuonna tapahtunut sotilasvallankaappaus vaikeuttaa suunnittelua. Ennen oli helppo saada turistiviisumi koko talveksi, mutta nyt sen saaminen on tehty astetta hankalammaksi eikä kukaan oikein tiedä mitä maassa tapahtuu tai varsinkaan miltä siellä kuuden kuukauden päästä näyttää. Sikäli hyvä, että kiristävät viisumisääntöjä, sillä moni työskentelee laittomasti esimerkiksi englannin opettajina. 

Meikäläinen niin kutsuttu ”digital nomad” saa viranomaisten puolesta tehdä töitä pelkällä turistiviisumilla. Heille on ok, että teen töitä Thaimaassa ollessani, kunhan en tee niitä paikalliselle yritykselle eivätkä maksut tule Thaimaahan. Hieman on harmaata aluetta, mutta toistaiseksi ei ole ollut mitään suurempia ongelmia vaikka esimerkiksi Chiang Main viranomaiset yhden työtilankin ratsasivat ja tutkivat tarkkaan kaikkien passit ja viisumit.

Vaikka viisumin saaminen vaikeammaksi tehty, niin silti sinne suuntaan. En ehkä koko talveksi, mutta ainakin pariksi kuukaudeksi. 

Mulle Thaimaa on täydellinen paikka talveksi sillä netti on tarpeeki hyvä työntekoa varten ja samalla voin viettää lomaa, nauttia lämmöstä, hyvästä ruoasta sekä treffata muita reissaajia. Nomadien ympärille onkin Thaimaassa kasvanut jo aikamoinen bisnes ja reissaajien työintoa palvelemaan on noussut jos jonkinmoista nettikahvilaa ja työtilaa sekä illat ovat täynnä kaikenlaisia tapahtumia ja saa tutustua reissaajiin ympäri maailman.