Kesä Ranskan maaseudulla
Kun neljä kuukautta sitten sain mahdollisuuden viettää kesän Ranskan maaseudulla. Jouduin kyllä nukkumaan pari yötä ennen kuin sanoi kyllä tälle mahdollisuudelle. Ei sillä, että Ranskassa mitää suurempaa vikaa olisi tai että reissu olisi jotenkin ihmeempi, mutta maassa aiemmin asuneena oli hampaankoloon jäänyt myös hieman ikäviäkin muistoja. On hieman erilaista reissata tai viettää kuukausia suuressa kaupungissa, jossa on muitakin muualta tulleita tai reissaajia, kuin pienessä kylässä keskellä ei mitään. Eikä ranskan kielikään ihan kielenpäällä enää ollut, jos joskus sitä edes oikeasti ollutkaan. Näitä kaikkia piti pohtia mutta seikkailumieli voitti – kuten aina!
Rohkea rokan syö vai miten se meni ja ennen pitkään löysin itseni uudesta seikkailusta ja itseni keskellä patonkeja, kilometreittäin viiniköynnöksiä ja iloista elämänmenoa. Kun viimeisiä viikkoa vietiin, oli pakko myöntää, että en halunnut lähteä… Ihana kesä on ollut kaikin puolin, ruoka suussa sulavan hyvää, herkullisia viinejä sekä ihania ihmisiä, jotka ovat ottaneet tuntemattoman matkailijan avosylin vastaan.
Kolme kuukautta meni nopeasti Bordeauxin viinialueella. Taloa ympäröi kilometri toisensa jälkeen peltoja, viiniköynnöksiä sekä ihania auringonkukkapeltoja. Vaikkakin kylä on itsessän pieni ja ei taida edes yli 200 asukasta tässä olla, niin onneksi lähellä on löytynyt hieman suurempia paikkoja jossa käydä. Lisäksi lähikylissä on jonkunlaiset markkinat ainakin kerran viikossa.
Mitä tästä jäi mukaan otettavaksi?
Siis muuta kuin vararengas vyötärölle…
Vaikka olenkin elänyt suhteellisen rentoa elämää muutenkin, niin en ehkä kuitenkaan nauttinut siitä täysin rinnoin. Täällä ollessa olen päivä toisensa jälkeen ihastellut ranskalaisten mutkatonta elämänmenoa ja hyvällä tavalla hällä väliä-asennetta moneen asiaan. Itsekin siitä oppineena olen esimerkiksi auton parkkeerannut koko kesän ajan just siihen mihin huvitti! Ja kumma juttu, ketään se auto ei häirinnyt eikä kukaan katsonut kiukkuisena. Tämä sama ajatusmaailma piti elämän menon rentona eikä kukaan katsellut hulluna kelloa, että ollaanko nyt kaksi minuuttia myöhässä vai ei. Lisäksi perheet viettävät todella paljon aikaa yhdessä syöden, juoden, keskustellen- siis nauttien elämästä. Ja usein ystäväperheen kanssa. Harvoin näkyi vain muutamaa ihmistä pöydässä, tai jos oli, niin ne olivat turisteja. Viini on virrannut koko kesän joka paikassa, mutta yhtään känniläistä ei ole tullut vastaan. Viiniä myydään markkinoilla viinitekijöiden omista kojuista ja viinitiloilla voi vapaasti käydä maistamassa ja ostamassa lisää. Kaupoissa on ollut lähialueen ruokia ja kaikki jotenkin tuntuu pelaavan yhteiseen pussiin eikä omaansa, kuten monessa muussa paikassa. Pienelle tilalliselle annetaan mahdollisuus onnistua ja menestyä tekemällä tilaa ruokakaupan hyllyltä tilallisen vihanneksille tai kananmunille – eikä niin, että suuret ketjut jyrää kaikki muut alleen.
Ranskan kielikin on löytynyt aivojen porukoilta pölyttymästä ja kun pakko on, niin kyllä sitä suoltaa vaikka mitä kieltä. Ei se kaunista ole ollut tai edes lähellekään oikein kieliopillisesti, mutta asiat sai aina selvitettyä. Ja onneksi on paikallisten into puhua englantiakin muuttunut vuosien varrella, ainakin suurimmaksi osaksi. Kesän aikana vain yksi lääkäri ei osannut sanaakaan englantia, mutta siitäkin selvittiin – en tiedä kumpi oli asiasta enemmän ällistyneempi, minä vai lääkäri!
Mutta kohta on aika alkaa pakata matkalaukku ja tällä kertaa extrana mukaan otan kyllä rutkasti rennomman fiiliksen ja lupaan istahtaa joka päivä hetkeksi nauttimaan ihan vaan olemisesta ja ihanasta elämästä, sekä viettää iltaa ystävien ja perheen kanssa kiireettömästi.
PS: Kun katselin kuvia tähän postaukseen, niin huomasin etten itse ole ollut kameran toisella puolella kertaakan kesän aikana – taito sekin…