Kun elämäntapa poikkeaa ”normaalista” niin saa tottua kaikenlaisiin kysymyksiin ja kummasteluihin. Vaihdoin maisemaa taas kerran ja viime viikkojen aikana olen jo monesti vastannut seuraaviin kysymyksiin elämäntavastani. Näitä samoja asioita kysytään ihan joka maailman kolkassa – ja mielelläni niihin vastaankin sekä neuvon muita aloittamaan elämän tien päällä.

Tässä siis kootut kysymykset ja vastaukset viikon ajalta:

Siis täh, sä teet mitä?!

Tämä on ehdottomasti useimmiten kuulemani kommentti ja kysymys, kun kerron mitä teen ja missä ”asun”. Hetken kun ihmiset sulattaa hiukan outoa reissulaisen elämääni, niin sitten tuleekin liuta uusia kysymyksiä. Reaktiot ovat useimmiten samat, aluksi kummastellaan ja hämmästellään, mutta monesti myös tunnustetaan, että halutaan samaa muttei uskalleta tehdä päätöstä… tai sitten kysellään innokkaasti, että miten minäkin voin! Sitten se keskustelu ei meinaakaan loppua ollenkaan.

Missä sun koti on?

Välillä se on miljoonakaupunki Aasiassa (kuva alla Singaporesta), välillä rannan vieressä Australiassa tai vaikka pienessä kylässä ranskan maaseudulla. Kun voi tehdä töitä mistä vaan, on mahdollista myös asua missä vaan. Se jos mikä on luksusta! Sanonkin usein, että mun koti on siellä missä matkalaukkuni on.

Onko vaikeata olla koko ajan reissussa?

On, ja ei ole. Huomasin Ranskassa ollessani että olen nykyään huono turisti. En jaksa enää innostua reissaamisesta ja nähtävyyksistä kuten ennen. Toki kierrän nähtävyyksiä mutten sitä kauaa jaksa. Vietin kesän Ranskassa ja siellä riitti pari kylää ja viinitilaa. Nykyään tykkään vaan istua ja katsella paikallista elämänmenoa hyvän kahvin kera kuin juosta tukka putkella paikasta toiseen. Hitaampaa oleilua ja reissaamista. Enää en jaksaisi reissata niin, että vaihdan paikkaa joka viikko. Tykkään olla paikoillaan mielellään pari kuukautta kerrallaan ja perustaa sinne hetkeksi kodin. Näin myös ei tarvitse ihan joka viikko kertoa kuka on ja mitä tekee, vaan saa myös ystäviä paikallisista.

Aiotko jatkaa reissaamista eläkeikään asti?

Tykkään reissata ja nautin vapaudesta mennä ja tulla miten haluan. Välillä kaipaan omaa kotia ja pysyvyyttä, mutta vuosien reissaamisen jälkeen paikalleen asettuminen myös pelottaa jollain tavalla! Ja maailmalla on tullut myös useita perheitä vastaan, jotka ovat loputtomalla seikkailulla ja matkalla. Luin useampi vuosi sitten kirjan 4 Hour Work Week ja siinä mainittu ”mini retirement”-ajatus kolahti – eli olen jo viettänyt pari vuotta ”eläkkeellä” tehden juuri sitä mitä ikinä haluankin ja nauttia elämästä.

Miten voin saada sun elämän?

Raa’alla työllä. Paljon työtä se vaatii, mutta palkinto onkin sitä myötä makeampi. Toki lottoaminenkin voi auttaa tai ainakin nopeuttaa! Mutta siis joka ikinen tähän pystyy, jos vaan haluaa! Toki täytyy tehdä myös kovia ratkaisuja, luopua monesta asiasta, mutta tilalle saakin sitten loputtomasti seikkailuja, jännitystä ja omaa unelmaelämää. 

Pitääkö olla tietty tausta tähän reissulaisen elämään ja etätöihin?

Ei, mutta auttaa jos on taustaa esimerkiksi asiakaspalvelusta, myynnistä sekä siitä työstä jota haluaa tehdä freelancerina tien päällä. Olen tehnyt paljon hommia joista ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta, mutta tehnyt siksi kun joku on pyytänyt ja vaan rohkeasti kokeillut. Taitoja ei niinkään tarvitse olla, mutta täytyy kestää muutosta sekä innostua uusista haasteista ja asioista. Näitä tässä elämäntavassa tarvitsee päivittäin!

Onko elämäntyylillä huonoja puolia?

On yksi – inhoan matkalaukun kantamista yli kaiken! Pyrin minimoimaan tavarani jotta matkalaukkuni olisi mahdollisimman kevyt. Tietenkin reissussa tulee myös ikävä kavereita, perhettä ja ruisleipää, mutta onneksi voin koska vain pakata laukkuni ja palata Suomeen. 

On kyllä toinenkin. Sairastuminen ulkomailla on ehkä kamalinta mitä tiedän. On aika haastavaa hirveässä kuumeessa ja horkassa yrittää selittää ranskalaiselle lääkärille, joka puhuu yhtä hyvää englantia kun minä ranskaa (eli käytännössä ei juurikaan), että mihin sattuu ja kuinka paljon tai kuvata millaista se kipu on. Siinä kyllä tulee äitiä ikävä nopeasti. No onneksi hengissä on aina selvitty ja laskut menneet vakuutusyhtiöön, mutta aina yhtä kamalaa se on. 

Asutko hotellissa koko ajan?

En, asun hotellissa vain jos on pakko. Useimmiten vuokraan kalustetun asunnon, mutta olen usein myös talonvahtina joten asun talon omistajan kotona. Hotellit ovat niin persoonattomia etten jaksaisi niissä koko aikaa olla, ja olisi se myös kallista! Talonvahtina saa myös vähän normaaliutta elämään, kun voin käydä ruokakaupassa ja tehdä ruokaa ”kotona” ja tietenkin lemmikit tulee kaupan päälle! 

Mikä on parasta tässä elämäntyylissä?

Vapaus, vapaus ja vielä kerran vapaus. On todellista luksusta kun voin tehdä töitä mistä vaan. Voin halutessani vuokrata asunnon Töölöstä ja elää ”normaali arkea” tai sitten reissata sinne minne ikinä haluankin. Yleisesti ottaen voin tehdä töitä myös niin paljon kuin haluan. Toki projekteilla on deadlinet joiden mukaan mennään, mutta saan ainakin päättää milloin ja missä teen töitä. Ja useimmiten päätän tehdä vähemmän töitä ja elää enemmän…

Siinä muutama kysymys joihin olen vastannut viime viikkojen aikana…