Siivouspäivä.
No niin, se ois lauantai ja mä aion viettää sen kuinkas muutenkaan kuin siivoamalla. Peitot vein eka kertaa tälle talvea ulos tuulettumaan, vaikka olinkin aika skeptinen sen suhteen että varastaako joku naapuri mun peitot tuuletusparvekkeelta 😀 No, saas nähdä kuinka käy. En kuitenkaan usko että naapurini ovat köyhiä koska asumme keskellä keskustaa.
Aamulla kävin suihkussa ja pesin kylpyhuoneen samalla, pyykitkin laitoin pesuun. Vielä pitäisi siis imuroida, pyyhkiä pölyt ja vaihtaa lakanat. Mutta kuinkas tässä kävikin taas niin että istuin tänne blogini maailmaan 😉 Mietin tuossa jopa jo hetken aikaa että olisin vaihtanut blogini toiseen osoitteeseen ja eri nimelle, en jotenkin vieläkään ole sinut tuon nimen kanssa. Mutta äh, olkoot tässä.
Uuden vuoden aaton heilani on tuos laitellut jt tekstareita, mutta ei mitään kummempaa. Kysellyt lähinnä kuulumisia, ei oo ehdottanut mitään että nähtäiskö tms. Itse yritin vähän udella häneltä tämän vkl menoista (pieni pilke silmäkulmassa että saisinko mahdollisesti yöseuraa), mutta luovuin ajatuksesta ja ajattelin että parempi olla yksin kuin harrastaa taas kerran seksiä miehen kanssa joka ei merkitse minulle mitään. Mä itseasiassa avauduin töissä eilen ruokkiksella siitä miten masentavaa on olla sinkku. Että kun mä kuitenkin kuljen silmät (ja vähän muukin) auki, mullon muodot kunnossa enkä mä nyt mikään rumakaan mun mielestä oo. En sanoisi että oon kaunis, enemmänkin ehkä sellainen söpö. Okei, ehkä jos ton jakorasiatouhun jättäis kokonaan niin onni vois joskus potkaistakin. Mutta minkä sille mahtaa että seksiä ja hellyyttä tekee välillä ihan helvetisti mieli? Ei ne seksilelut mua pussaile taikka halaile, vaikka muuten pitääkin tyytyväisenä. Mulla on ollut oikeesti niin monta seksikumppania että ihan oksettaa. Se on sellainen luku että sitä ei kerrota kuin parhaalle kaverille. Se on sellainen luku että sitä ei poikaystävälle kerrota. Se on sellainen luku että häpeän sitä suunnattomasti ja kaduttaa että ikinä edes aloin harrastamaan seksiä. Miksi en vain säästänyt itseäni ekalle poikaystävälle tai peräti vaikka aviomiehelle.. No, nyt on penisten kohdalla varaa valita eikä tarvi tyytyä mihin tahansa. Mutta silti, shame on me! Eniten kadun sitä että petin ensimmäistä poikaystävääni. Tai no ensimmäistä virallista. Kunnon parisuhteessa ollutta poikaystävääni. Kadun sitä todennäköisesti lopun elämääni, koska ensirakkaus on aina ensirakkaus. Viimeisintä poikaystävääni oon kans miettinyt paljon, koska me oltiin aikas söpö pari. Kyseinen poika ei ehkä ollut se oikea minulle (ainakaan isäni mielestä), mutta oli meillä silti niin monta ihanaa hetkeä joista varsinkin Facebook minua koko aika muistuttaa. Äääh, ehkä mä kaipailen noita miehiä vain siksi ettei mulla oo nyt mtn vakavampaa menossa 🙁
Nojoo mun pitäis tässä nyt skarpata ja jatkaa siivoushommia. Lupauduin tänään lähtemään ystäväni kanssa Yin joogatunnille, saas tosiaankin nähdä mitähän siitäkin tulee koska oon aika montaa mieltä tuosta joogasta, varsinkin jos se menee tosi hihhulimeiningiksi. Mutta käydään nyt kokeilemassa. Toivottavasti mua ei vaan ala naurattamaan 😀
Love, Piiku