Artist Visa – Artistiviisumi
Sähköpostiviesti mun asianajajalta. Teksti: ”Nyt töihin!! Onnea!!” Ja perässä USCIS:n tiedote, että taiteilijaviisumihakemukseni on hyväksytty!! Voi tätä ilon ja onnen päivää!! Ensin vain tuijotin tekstiä hölmistyneenä. Sitten aloin hymyillä ihan hulluna. Sitten kiljuin riemusta. Sitten aloin itkeä ilosta. Sitten laitoin musat kaakkoon ja aloin laulaa hoilottaa ja tanssia ympäri kämppää, ja itkin ja nauroin vuorotellen. Sitten alkoi tekstiviesti-, sähköposti- ja puhelinmaratoni. Olin niin täynnä kiitollisuutta, onnea, iloa ja rakkautta, että olisin halunnut halata koko maailmaa. Naapurit varmaan ihmetteli, että mitä täällä oikein tapahtuu…
Aloin koota materiaalia tuota kyseistä viisumia varten jo joulukuussa, ja lopullinen hakemuskin (joka siis oli tiiliskiven paksuinen portfoliokansio) oli ollut lähetettynä ja vireillä jo pari kuukautta. Vaikka minulla pysyi sisäinen rauha yllättävän hyvin odotusaikana, tottakai lopputulos silti jännitti, koska olen niin käsittämättömän onnellinen täällä ja tässä elämässäni, ja minulla on tunne siitä, että minun kuuluu olla juuri täällä tekemässä juuri tätä. Tää on mun elämän tarkoitus. Viisumin saaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että saan elää ja työskennellä Jenkeissä näyttelijänä seuraavat kolme vuotta ja jatkaa unelmani elämistä! Olen sanaton ja uskomattoman kiitollinen kaikille niille, jotka auttoivat tässä prosessissa ja tekivät tämän mahdolliseksi. Uskon universumiin ja itseeni siinä, että näistä tulee uskomattoman upeat kolme vuotta! Kiitos!!
_______________________________________________________________________
Email from my lawyer. Words: ”Get to work!! Congrats!!” followed by a letter from the USCIS saying that my artist visa has been approved!! This is the happiest day of my life!! First I just stared at the computer, stunned. Then a smile spread on my face from ear to ear. Then I started screaming for joy. Then I begun to cry for happiness. Then I turned the music up and begun to sing and dance around my apartment, crying and laughing in turns. Then the text message, email, and phone call marathon started. I was so full of gratitude, happiness, joy, and love, that I wanted to hug the whole world. My neighbors must have been wondering what on earth was going on…
I begun to collect material for my application in December, and the final application (which was a portfolio as thick as a brick) had been sent and in the processing for a couple of months already. Even though I stayed surprisingly calm and optimistic during the waiting period, of course I was still a bit nervous about it too, because I am so incompherensibly happy here living this life, and I have a feeling that this is where I am supposed to be and this is what I am supposed to be doing with my life. This is the purpose of my life. In practical terms, having this visa means that I get to live and work as an actress in the USA for the next three years – I get to keep living my dream! I am speechless, and unbelievably grateful to all of the people who helped me in the process and in making this a reality. I have confidence in the universe and myself that these are going to be amazing three years! Thank you!!