Leap into darkness – Hyppy tuntemattomaan
Blizzard alert. There is as much snow in New York as there is at my grandmother’s place in Ilomantsi, Finland in wintertime, and there are strong gusts of wind. My audition was rescheduled to another day, my speech coach session was canceled, public transportation is expected to have severe delays, and the gym is closed. Everyone is staying inside watching Netflix or Popcorn Time. Perfect time to start my own blog!
Starting a blog is a part of a promise I made to myself last year. I promised to do more things that scare me. I started doing more comedy which I used to think I was bad at and as a result became better at it. I forced myself to say out loud things that I was afraid to say to people I love and as a result we now have a deeper connection and respect for each other, instead of losing them like I was afraid of. I made this promise because I wanted to learn to cope with the pressure of auditions and to become a better and more versatile actress, but I noticed that I have learned a lot in my personal life because of it too. There is no growth in one’s comfort zone. Leaping into the darkness without knowing what will happen forces you to grow as a person. And as someone wise once said, ”Life is constant growth. If you stop growing, you start to rot.”
Letting others see and assess my text scares me, but I think that facing this fear can be useful for me if I want to grow as a writer and write some of my own short films or other productions in the future for example. So let’s see where this leap to the unknown world of blog keeping leads me to!
_________________________________________________________________________________
Lumimyrskyvaroitus. New Yorkissa on yhtä paljon lunta kuin mummolassani Ilomantsissa talvisin ja tuuli tuivertaa. Koe-esiintymiseni on siirretty toiseen päivään, amerikan aksentin puhetuntini on peruttu, julkisten kulkuneuvojen aikatauluissa on odotettavissa suuria viivästyksiä, ja kuntosalikin on suljettuna. Kaikki pysyttelevät sisällä katselemassa Netflixiä tai Popcorn Timea. Täydellinen aika aloittaa oma blogini!
Viime vuonna lupasin itselleni tehdä asioita, jotka pelottavat minua. Aloin näytellä enemmän komedioissa, joissa aiemmin ajattelin olevani huono, ja minusta tuli niissä parempi. Pakotin itseni sanomaan läheisilleni asioita, joita minua pelotti sanoa ääneen, ja lopputuloksena oli syvempi yhteys ja kunnioitus välillämme. Tein tällaisen lupauksen, koska halusin oppia selviytymään stressaavissa koe-esiintymistilanteissa paremmin ja tulla paremmaksi ja monipuolisemmaksi näyttelijäksi, mutta huomasin oppineeni sen kautta paljon myös yksityiselämässäni. Mukavuusalueella ei tapahdu kasvua. Hyppy tuntemattomaan tietämättä mitä tulee tapahtumaan pakottaa kasvamaan ihmisenä. Ja kuten joku viisas ihminen joskus sanoi, ”Elämä on jatkuvaa kasvua. Jos lakkaat kasvamasta, alat mädäntyä.”
Kirjoitusteni antaminen julkisen lukemisen ja arvostelun kohteeksi on yksi minua pelottavista asioista. Uskon, että tämän pelkoni kohtaaminen näin blogin kautta voi olla hyödyksi, jos esimerkiksi haluan jatkossa kirjoittaa osan lyhytelokuvista tai muista produktioista, joissa näyttelen. Nähtäväksi jää, mihin tämä hyppy tuntemattomaan blogikirjoittajan maailmaan minut johtaa!