Ollaan onnellisia

Tänään valitin miten kiireisiä seuraavat pari kuukautta tulevat olemaan – on mielettömästi opiskelujuttuja tehtävänä ja mietin vain haaveillen miten helppoa oli esimerkiksi vuosi sitten, kun suurimpana ongelmana oli ihon polttaminen.

Kuitenkin tänään Facebookissa näin, että puolitutulta oli amputoitu jalka. En tiedä miksi eikä se minulle kuulukaan – uskallan mainita tämän täällä joka tapauksessa, koska kyseinen henkilö ei ole suomalainen, joten tunnistamispelkoa ei ole. 🙂 Tuli ahdistava olo sen takia, että miten pieniä omat ongelmat ovatkaan; ihan sama vaikka on ah-so-lovely kirjanpidon jatkokurssi ja samaan aikaan finanssioikeuden luentosarjoja ja toiseen tenttiin lukemista. Tällä ihmisellä on tilanne vähän eri, hän on parikymppinen ja jopa siitä nuoremmassa päässä ja hänellä on jo ollut rintasyöpä, joka on uusiutunut, ja nyt, jalka amputoitu. Ollaan siis onnellisia ja ei oteta mitään itsestäänselvyytenä.