Ihana tunne. Seminaarityö eli potentiaalinen lopputyö on palautettu. Ihan täydellinen se ei varmasti ole, mutta tehty se on joka tapauksessa… ja kuka voi odottaa täydellisyyttä, kun aika mielettömän nopeassa tahdissa sen kasasin… Ehkä vähän hävettääkin, mutta luultavasti vain siihen asti, kunnes saan siitä arvosanan, jonka ansaitsenkin työn perusteella. On vaan aika mahdoton yhtälö lukea kolmeen tenttiin samaan aikaan ja kirjoittaa tuollainen työ. Tai siis, eihän se mitenkään mahdoton ole… kunhan ei vaan odota täydellisyyksiä. Surullisinta työn valmistumisen suhteen on se, että lattialla on noin 20 kirjaa odottamassa paluutaan eri kirjastoihin. No, ehkä ne joskus löytävät perille asti!

Pienenä onnittelulahjana hankin itselleni Emotionin alelaarista jotain aika kivaa; Diorin all-face shimmer-puuterin. Pikatestauksen jälkeen on pakko sanoa, että olen rakastunut. Tuote tuntuu täydelliseltä, Meteorites-kuulat kalpenee sen rinnalla. Jos tuo ei olisi ollut alelaarin viimeinen lajiaan, olisin jo matkalla takaisin hankkimaan toisen. Note to self, tarkista löytyykö tuotetta lentokentältä reilun kuukauden päästä. Palaan tuohon tuotteeseen tarkemmin parin päivän päästä, niin täydellinen se on.

Nyt banaani-mango-smoothieni kimppuun ja maankäyttö- ja rakennuslain etsimiseen lakikirjasta! Seuraava tentti onkin jo sopivasti tiistaina – ikinä aikaisemmin en oikiksen tenttejä ole yrittänyt tällaisella tahdilla tehdä, mutta perfektionistini on alkanut kuolla sisälläni ja nyt vaan haluan tentit tehdyiksi tuloksista niinkään välittämättä. Parilla huonosti menneellä tentillä kun ei ole paljon vaikutusta keskiarvoon…

http://www.youtube.com/watch?v=zNbnNAJ4oGY

Nyt alkaa tuntua normaalilta. Viimein (tai no, kaksi päivää vasta ehti mennä). Eroahdistusta on siis ollut ilmassa – on hyvin outo tunne, kun henkilö, jonka kanssa on viettänyt viimeisen reilun puolivuotisen 24/7 (itsekin yllätyin, kun mietin kuinka pitkän ajan aikana olemme olleet erossa vain muutamia tunteja kerrallaan) lähtee pois ja on yksin.

Tänään kuitenkin heräsin aikaisin minimaalisista yöunista huolimatta ja olo oli pirteä (ah rakastan herätysvaloja… niistä myöhemmin!). Kävellessäni aamuisen auringon täyttämään työhuoneeseen iso kaakaomuki kädessä ja Veronica Maggion soidessa, olin onnellinen. Ehkä se helpottaa tästä. Näin on hyvä aloittaa tämä päivä, jonka aikana pitää lukea tenttiin ja saada lopputyö valmiiksi. Iloa aiheuttaa myös se, että tajusin selvinneeni oikiksen loppupäähän. Vielä enemmän iloa aiheuttaa se, että reilun puolen vuoden kuluttua on aika pakata tämä asunto laatikoihin ja lähettää tärkeimmät laatikot maailman toiselle puolelle. Sitä ennen on paljon kaikenlaista jännittävää tiedossa, olen menossa nyt talven/kevään aikana käymään Australiassa pari kertaa ja pitää aloittaa hakuprosessi master of lawsia tekemään. Jollain tapaa tunne, etten mitenkään malta odottaa – samalla kuitenkin on tunne, että tässä hetkessä, juuri nyt, on hyvä olla. Ja mikäs sen parempaa.