Kolme päivää, kolme vaatetta. Whats up.
Kolme päivää alkaa olla takana. Isoja ajatuksia on jo herännyt. Uskon, että olen vasta nyt ollut valmis tekemään näin ison muutoksen elämääni.
Kerran olen vienyt vaatteita kirpparille, hain osan pois jo seuraavana päivänä kun alkoi kaduttamaan niiden myyminen. 😀 Eli luopumisen tuska on ollut ilmeinen.
On kummallista, miten johonkin tavaroihin tai vaatteisiin voi kiintyä niin tiukasti. Onkohan ihmisiä, joille materia ei merkkaa mitään? Itsellä on tiettyjä ”aarteita” joista en tule luultavasti koskaan luopumaan. Eikä kaikesta tietenkään tarvitsekkaan.
Tänään pohdin kovasti syitä siihen, miksi olen ostanut vaatteita noin paljon. Muutama asia on itsestään selvää.
Tarjonta on kasvanut valtavasti. Isot vaateketjut ovat soluttautuneet ympäri maailmaa kuin mäkkärit konsanaan. Järkyttävän kokoisella massatuotannolla he pystyvät pitämään hinnat alhaisena ja mallistot laajoina.
Olen itse ollut täysin näiden vaateketjujen lumoissa. Aina löytyy parikymppiä vaatteisiin jostain. Ja miksi pukea sama mekko juhliin, kun muutamalla kympillä, ehkä vähemmälläkin voi hakea uuden? Jättiläismäisistä kaupoista on vaikea poistua ostamatta enempää kuin yksi vaate. Ja kyllä! Hyllyt on ihan varmasti sijoiteltu siten, että tiettyjen käytävien varrella on tietyn tyylisiä vaatteita, jolloin silmäsi iskee kiinni aina myös seuraavaankiin rekkiin. Itse ainakin tiedän paikallisella henkkamaukalla tasan, mistä osista löydän minkä tyylisiä vaatteita ja missä varmimmin on just ne mun jutut.
Tiedän, että ainakin sinne tulee uutuuksia joka perjantai joten olen käynyt viimeistään lauantain kurkkaamassa uutuudet ja uudet alennukset.
Jonkinlainen itsetunnon pönkite tuo on ihan varmasti. Tuntuu varmemmalta mennä juhliin jotain uutta päällä. Arkena olo tuntuu hyvältä uusissa kuteissa. Voisiko olla mahdollista, etten koe itseäni kauniiksi sellaisena kuin olen? Että vasta kun on vaatteet ja asusteet täydentämässä itseäni, tunnen oloni hyväksi. (En ole koskaan miettinyt asiaa näin pitkälle…Täytyy pureskella!)
Enkä sano nyt, että en koskaan enää ostaisi isojen ketjujen vaatteita, en ostaisi pelkkiä ”merkki vaatteitakaan” vaikka siihen olisi varaa. Isojen muotitalojen varjopuolet ovat ihan yhtä läsnä ja totta kuin jättiläismäisten halpis ketjujenkin. Iso bisnes on isoa bisnestä ja valitettavan harvoin kaikki on niin hyvin kuin julkisivu antaa ymmärtää. Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Gomorra -nimiseen kirjaan, jos aihe kiinnostaa. (Gomorra) Toivon voivani jatkossa kannattaa enemmän lähellä tuotettuja vaatteita, joiden alkuperästä ja valmistusmaasta on jotain tietoa. Mutta ei se aina ole mahdollista, enkä missään nimessä halua asettaa itselleni liian tiukkoja rajoja. Elämästä pitää voida nauttia, kaikesta kohtuudella!