Uusia projektivaihtiksia ja ihana äiti. <3.
Näin nuorena yrittäjänä, kahden koiran ja kahden papukaijan, sekä ihanan miehen ja omakotitalon omistajana on päivät aika hullun kiireitä. Onneksi iki-ihana äitini on todellakin tarjoutunut pesemään ja silittämään kaikki Vaatetaivaan vaatteet valmiiksi, jotta ne on hyvä pistää kiertoon. Ajattelin laittaa ”herkut” tänne vaatetaivaan sivuille, jos sieltä teidän luota löytyisi uuti koti jollekkin koltulleni. Olettehan te kuitenkin olleet mukanani tässä projektissa ja tsempanneet hienosti. 🙂 Mitään merkkiaarteita en laita myyntiin, niin hullu en ole. 🙂
Kun projekti on nyt tavallaan loppusuoralla niin elämääni jäi taas selkeä tyhjiö..Niinpä keksin remontoida meidän takkahuoneen ja maalata vessan uudestaan. Meillä oli sielä väliaikasratkaisuna valkoiset seinät ja läjä tusseja. Kohtalaisen äkkiä ovat vieraat rääpineett vessan täyteen kaikenmoisia viestejä ja kirkkoveneitä. Pitää muistaa kuvata nuo tekstit ennen maalaamista. 😀
Vaikka olisi korkea aika hoitaa firman paperityöt kuntoon, on kuitenkin mielekkäämpää miettiä seuraavaa projektia, mistä voisin kirjoittaa..Tipaton on tällä hetkellä päällä oleva projektini, siitä nyt ei tarvite sen kummemmin puhua. Haluan etsiä rauhan itselleni ja viikonloppuihini, eikä se oikein alkoholin kautta onnistu. Olen myös ilmoittautunut Mindfulness -kursille. (Iiiik!) Onko kukaan ollut sellaisella? Mindfulness sanana kuulostaa siltä että pää on vallan täynnä kaikkea. Toivottavasti sitä enemmänkin tyhjennetään sielä kuin täytetään enemmän. Oma kuuppani on niin pieni, että välillä ihan otsaan sattuu kun on niin paljon ajateltavaa.
Olen oikeasti hirveän stressaantunut, eikä tämä yrittäjyys ole mitään lasten leikkiä. Minulle paikoillaan olo on ollut hirmu hankalaa ja ahdistun viikonloppuisin herkästi. Ehkäpä siinä seuraava projekti. Kyllä!
Eat, pray , love tyyppinen itseni etsintä!
Eat -osio on nyt korvattu vaatteilla
Pray -korvataan meditoinnilla ja itseni etsimisellä
Love voisi olla sitten vaikka naimisiin meno, kunhan tämä sisäisen Buddhani löytäminen vain onnistuu. :)
Mitä olette mieltä? Kiinnostaisiko seurata uniongelmaisen, stressaantuneen ja aina itselleen lisää projekteja haalivan, vajaan kolmekymppisen hömppäliisan sisäisen rauhan löytämisestä? Onnistuuko se. Saanko nukuttua yöni heräilemättä kesään mennessä? Katoaako ahdistuksen aiheuttama pala rinnasta joskus?
Tykätkää tekstistä jos sillä linjalla jatketaan.
Ps. Tukka lähti!