Fiilarit.

Vaatetaivaan neljännestä päivästä on selvitty. Ensimmäinen päivä töissä ei tuonut jalkoihin rakkoja, mutta oman meikittömän naaman näkeminen peilistä ei ilahduttanut kertaakaan. Pihalla oli aivan törkeän kylmä ja ajoin työmatkat lämmöt täysillä, penkinlämmitin päällä. 

Kun kerroin asiakkailleni projektista, eivät kaikki oivaltaneet sen totaalisuutta. Miksi teen sen itselleni niin vaikeaksi? Onko tuo nyt tarpeellista? 

Mietin asiaa hetken ja totesin, että on se itselleni tarpeellista. En halua enää jatkaa samaa kulutus kaavaa. Lisäksi haluan oppia arvostamaan vaatteita ja sitä, että minulla ylipaataan on niitä varaa ostaa. Lisäksi tiedän jo tässä iässä, että minun ei tarvitse selitellä päätöksiäni kenellekkään. Olen aina ollut luonnonlapsi, eikä itseäni haittaa paljain jaloin tai ilman alusvaatteita elely muutamaa päivää. Huominen lehtijuttu alkoi jännittämään. Toivottavasti asia tulee esiin oikeassa valossa ja lukijat ymmärtävät minun kyseenalaistavan ennen kaikkea shoppailu tottumuksiani ja vaatteiden todellista tarvetta. 

Mitä tulee shoppailu tottumuksiin, huomasin kaipaavani kaupassa käymistä. Luin naistenlehdistä kerrankin ensin kaikki jutut, enkä selannut kaikkia muotijuttuja ensin. Kun sitten aloin niitä katsomaan, huomasin miettiväni mitä vaatteita hankkisin. Oops. Lehdet kiinni hetkeksi aikaa. Aivot eivät ole vielä tottuneet ajatukseen, että nyt ei todellakaan olla ostamassa mitään ennen kevätmuotia. Jos silloinkaan.