Hehe! Jeeee!!!

Vaatetaivas projektini on onnistunut!

Miten hienoa! Se onnistui!

Olin hankkimatta uusia vaatteita lokakuusta lähtien ja samalla ymmärsin paljon itsestäni, kulutustottumuksistani ja todellisesta tarpeestani vaatteisiin.

Ompa hieno fiilis!

Tajusin tuossa jossain vaiheessa, että on mahdotonta tietää pystynkö elämään ihan normaalia elämää shoppailematta jos kirjoitan tänne jatkuvasti. Kun kirjoitan joudun myös koko ajan pitämään mielessä, että vaatteita ei saisi ostaa. Niimpä päätin pyyhkiä koko projektin mielestäni loppuvuodeksi, mikä tavallaan vain helpotti painetta ottaa edes niitä vanhoja vaatetita käyttöön kaapistani. Eli uskon käyttövaatteiden määrän pysyneen pienempänä, siksi että en käytä aikaa vaatteiden ajatteluun niin paljoa. Puhuimme paljon perheeni kanssa, milloin aion projektin lopettaa. Minusta vuoden vaihe oli sopiva ajankohta. Olen todistanut itselleni, että pärjään huomattavasti pienemmällä määrällä vaatteita. Lisäksi minua ei enää yksinkertaisesti huvita availla säkkejä ja tonkia niista paria vaatekappaletta käytettäväksi.

Äitini mielestä tyylini on laskenut kuin lehmän häntä. 😀 Olen kulkenut jo aika kauan kaksilla mustilla farkuilla, jotka ovat kärsineet hieman töissä. (Olen vahingossa vaalentanut reisistä väriä pois.) Lisäksi viihdyn huppareissa ja löysissä perus t-paidoissa parhaiten. Joten mitään glamouria ei juurikaan päälläni näe. 

Projekti on tuonut kuitenkin minulle itsevarmuutta olla juuri sellainen kuin itse haluan. Kuvaisin tyyliäni kovin vahvasti seuraavasti: Hieman jätkä.

Vain mieltymykseni paljetti hepeniin on säilynyt vahvana.

Tarkoitukseni on tammikuun aikana laskea käyttöön ottamani vaatteet ja kuvailla niitä. Sitten lyön suuren osan käyttöön ottamattomista vaatteista myyntiin tai lahjoitan eteenpäin. Ei ole mitään järkeä ottaa vaatteita käyttöön vain siksi, että pitää. Olen nyt löytänyt perus tyylini kulmakivet ja kaikki siitä radikaalisti poikkeavat vaatteet voin hyvillä mielin laittaa eteenpäin.