Mieheni zen.

Rakas mieheni, jota yleensä näin somessa kutsun Gereksi on rauhallisuuden tyyssija.

Olemme olleet yhdessä 4,5 vuotta ja vain kerran olen nähnyt hänen todella menettävän malttinsa. Ja meitä nauratti. Vaikka olemme monessa asiassa hyvin samanlaisia niin tempperamenttiasioissa vastakohdat kai täydentävät toisiaan. Siinä missä itse olen aina pää kolmantena jalkana niin Gere on ärsyttävän rauhallinen. Maalaamme kumpikin taivaanrantaa, mutta ihan eri puolilla palloa. 🙂

Mielenkiintoni heräsi kun pohdiskelin asiaa ajaessani töihin. Onko geeneissämme joku perimä, mikä toisille aiheuttaa äärimmäistä rauhallisuutta ja taitoa piilottaa stressinsä ja toisille taas paniikinomaista syöksyilyä ja halua hakea tukea ja apua kanssaeläjiltä?

Enkä minä pidä stressinsietokykyäni yhtään alhaisena. Se saa minut liikkeelle ja toimimaan entistä enemmän päivällä ja illalla halua olla kainalossa tietäen, että minulla on joku aina tukemassa. Moni tuntemani on hiljaisempi ja vaipuu omiin oloihinsa. stressed.jpg

Googlettelin asiaa hieman ja opin vallan uutta tietoa aiheesta:

Lainattu sivulta http://www.tieteessatapahtuu.fi/011/luonto.htm

”Temperamentilla tarkoitetaan ihmiselle tyypillistä yksilöllistä käyttäytymis- tai reagoimistyyliä, joka erottaa hänet muista. Temperamentti kertoo, kuinka ihminen tekee sen, mitä hän tekee, ei sitä, mitä ihminen tekee, eikä sitä, miksi hän tekee. Kun kuvailemme ihmistä, puhumme usein temperamenttipiirteistä, koska temperamentti on paitsi yksilöllinen, ”erottaa ihmisen muista”, niin ulospäin näkyvä ja helposti havainnoitavissa oleva. Emme tiedä, miksi ihminen on huonolla tuulella, mutta voimme helposti havaita, millä tavalla hän sen osoittaa.
 

Temperamenttipiirteitä ovat esimerkiksi aktiivisuus, ennen kaikkea motorinen aktiivisuus, sosiaalisuus, jolla tarkoitetaan kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan, taipumus mielipahaan ja ärtyvyyteen, joustavuus uusissa tilanteissa, sopeutumisen vaikeus tai helppous, keskittymiskyky tai enemmänkin tapa keskittyä asioihin, rytmisyys, jolla tarkoitetaan unirytmiä ja fysiologisten toimintojen rytmiä, tapaa puhua, syödä ja liikkua.

Temperamentti on pysyvä ominaisuus. Tavassa, miten temperamenttipiirteet ilmenevät, on iän mukaista vaihtelua. Esimerkiksi kolmevuotiaan ärtyneisyys ilmenee eri tavalla kuin kolmekymmentävuotiaan, mutta taipumus ärtyneisyyteen sinänsä on pysyvä piirre. Temperamentin pysyvyys johtuu sen biologisesta pohjasta. Temperamentti on sidoksissa aivorakenteisiin ja fysiologiaan. Yhteys on niin voimakas, että pienen vauvan temperamentti ilmenee fysiologisina prosesseina, ei vielä psyykkisinä. Tästä syystä temperamenttia kutsutaan persoonallisuuden biologiseksi pohjaksi. Kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden. Voidaankin sanoa, että kasvatuksen tehtävä on tehdä alunperin erilaisista ihmisistä riittävän samanlaisia, että he voivat tulla toimeen keskenään.

Koska temperamentilla on biologinen pohja, on se myös perinnöllinen. Jopa 60 % joistakin temperamenttipiirteistä on voitu osoittaa periytyviksi. Temperamenttipiirteiden perinnöllisyys selittää esimerkiksi sen, miksi ikääntyminen saattaa saada ihmisen olemukseltaan muistuttamaan vanhempiaan, vaikka vanhemmat olisivat kuolleet jo kauan ennen kyseisen samankaltaisuuden ilmaantumista, niin ettei mallioppiminen enää riitä selittämään asiaa.”

 

”Herää kysymys, onko ihminen sitten synnynnäisen temperamenttinsa armoilla. Sääteleekö temperamentti hänen stressinsietokykynsä, ja syntyykö toinen ihminen kyvyttömänä kestämään stressiä, kun taas toisen ihmisen temperamentti suojaa hänet sairastumiselta? ”

Mielenkiintoisesti ajateltu, että toinen olisi kyvytön kestämään stressiä ja toinen ei siihen sairastuisi. Jotenkin kuitenkin uskoisin, että ihmiset, jotka tietävät kestävänsä stressiä tulevat siitä myös tavallaan riippuvaiseksi. Mieheni, joka on rauhallinen ei tunnu hakeutuvan stressaaviin tilanteisiin vaan pysyy ihanan lungina päivästä toiseen. Itse olen taas sitä tyyppiä joka yhdestä painekimpusta selvittyyään kahlaa jo polviaan myöten toisessa.

Miten te koette asian? Onko stressi hyvä vai paha voimanlähde? Oletteko te koukussa?

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *