Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin ottaa käyttöön rintsikat ja sukat.

Sukat, voi ihanuus. On ne vaan mahtavia! Tassuttelin taas ympäri taloa sukat jalassa, ja koin onnen tunteita. Miten lämpimät ja mukavat ne onkaan. Miten ihana oli vetää nahkaiset kengät jalkaan kun jalassa oli sukat. Ja kuinka ihanaa oli kun jalanpohjiin ei tarttunut kaikenlaisia roskia, joita jostain syystä lattiallamme tuntuu olevan vaikka siivoankin ahkerasti. (Syytän koiria.) Sukattomuuteen on kyllä tottunut. Alkupäivien jalkojen palelu on loppunut ja pihallakaan ei ole ollut paljain jaloin niin kylmä. Ihmettelen, etten ole onnistunut saamaan edes flunssaa tässä alkutaipalella.

Lehtijuttu ilmestyi tänään. Olin saanut aukeamallisen paikallisesta sanomalehdestä. Kyllähän se taas hieman nololta tuntuu, että heti otsikon alle oli kirjoitettu, paljonko kaappini arvo on. Toivon todella taas ihmisten löytävän pointin kirjoituksesta. Että on ehkä korkea aika kyseenalaistaa kulutusta.

Uskon kuitenkin ikäväkseni, että monet haluavat ymmärtää asian väärin. Onneksi teiltä täälä olen saanut niin valtavan hyvää palautetta ja ihania kommentteja, että uskon projektiini erittäin lujasti.

Olen miettinyt, miten saan vaatteita jakoon, aion ottaa ensi viikolla yhteyttä tietyille tahoille ja toimittaa jo osan vaatteista eteenpäin. Tiedän jo tarkalleen, mitkä vaatteet voin ihan hyvin laittaa jo tässä vaiheessa pois.

Edelleenkin kaipaan isompaa valikoimaa. Viininpunainen pitkä nahkatakki olisi juuri täydellinen tällaiseen sateiseen syys säähän, mutta ensin pitää kerätä kaikenmaailman muita vaatteita ennen toista takkia. Tässä menee itsehillintä testaukseen.