Turhien vaatteiden taivas.

Tänään laitetaan loppu vaatehuoneen sisältö pakettiin. Jäljelle jää huomisen työvaatteet ja illan PmmP:n keikkaa varten miettimäni vaatteet. Illalla nekin laitetaan mieheni silmällä pitämään varastohuoneeseen. Operaatio vaatetaivas alkaa todella olla lähellä alkuaan. 

Tänä aamuna pienessä kiireessä pyörin puoliksi pakattujen säkkien keskellä ja yritin olla penkomatta jo pakattuja pusseja. Vaihdoin asua 3 kertaa ennenkö olin tyytyväinen. Hymyilin itsekseni, enää huomisaamu ja tämä ongelma ratkeaa. Kun vaihtoehtoja ei ole, ei tarvi stressata pukemista! Mikä vapaus!  Päätän ennakkoon vaatteen, asusteen tai meikkipaketin, minkä otan. Ja vaihtoehdot ovat siinä. Ehkä viimein opin jäsentelemään pukeutumistani paremmin ja miettimään käyttöön ottamiani vaatteita hieman pidemmälle.

Kun olen pakkaillut vaatteita olen jo huomannut miten pieni se vaatteiden määrä on mitkä ovat minulla päivittäisessä käytössä. Muut ovat sellaisia kerran kuussa tai kerran vuodessa vaatteita. Mihin ihmeeseen kuvittelen tarvitsevani 9 erilaista pitkää juhlamekkoa kun näitä tapahtumia ei ole kuin maksimissaan kaksi vuodessa?! Lisäksi minulla on vielä hienoja maksimekkoja ja pitkiä kimonoita (joita on vaikea pitää kun ei ne pysy kiinni) sekä pitkiä yöpaitoja (joissa en kykene nukkumaan koska ne kietoutuu liikaa). Huomasin, että suurin osa näistä kauneimmista vaatekappaleistani on toiminut henkarinlämmittimenä jo pitkän aikaa. Näiden asujen hankinnat olen ihan rehellisesti perustellut itselleni siten, että on ihana käppäillä kotona nämä päällä. Mikä vitsi! Tiedän tarkalleen kuinka olen romantisoinut kuvan itsestäni pitkä valkoinen yömekko päälleni. Aamuaurinko toisi huoneeseen pehmeää valoa ja joisimme kahvia isoista mukeista ja näyttäisimme niin hyvältä. Aivan itseänikin naurattaa. Todellisuudessa olen jättisuuressa hupparissa jossa on läikkiä kahvista ja polvipussisissa verkkareissa. Niin ja aamuaurinko paistaa väärältä puolelta pihaa luodakseen minkäänlaista valoa makkariin taikka aamupalapöytään. Kauniitahan ne ovat ja näyttävät ihanalta päällä, mutta jos ostaa vaatteen mitä tietää käyttävänsä kerran niin eikö se olisi parempi jättää kauppaan? Ostaa vaikka taulu roikkumaan seinälle ennemmin. Sellaisen joka näyttää hyvältä vaikka sitä katsoo ihan vaan verkkareissa. 🙂

Tietenkään en aio haudata kaikkia kauniita aamutakkeja ja epäkäytännöllisiä maksimekkoja vaatetaivaaseen, mutta vastaisuudessa tulen varmasti kyseenalaistamaan tarkemmin uusien ostoja.