Stressileena
Huomenna työhaastattelu, jei! Tietysti saan kurkkuni kipeäksi just tässä pari päivää ennen… Ärsyttää, kun tuntuu taas siltä, että viikot on ihan pirun täynnä kaikkea. En oo saanut salirytmiäni ollenkaan kuntoon ja kestää taas hetken, ennen kuin siihen rytmiin pääsee kiinni ja saa totutettua itsensä siihen ajatukseen, että salille ei oo pakko mennä just ja tasan samalla kellonlyömällä joka päivä. Mä oon itse aamutreenaaja, tykkään treenailla aamupäivällä, kun saleilla on väljää. Siinä 16-18 välisellä ajalla en tykkää ollenkaan treenata, hyh. Pitäisi silti vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä.
Tiedän, että vedän taas ihan liian ison stressin tästä, että pitäisi laihtua ja syödä silleen ja tälleen, lenkkeillä joka päivä 1-2h ja ehtiä salille 4x viikossa ja… Sitten kun tulee jotain ylimääräistä kalenteriin, niin kuin vaikka hieroja tai töitä tai lääkäri, enkä pääse sinne salille joko koko päivänä tai sitten suunnittelemanani aikana, niin sitten iskee kriisi. Ei onnistu ja ei toimi ja oon huono ihminen. Sama syömisenkin kanssa. Mä en tykkää pelkästä rahkasta ja raejuustosta. Salaattisuosituskin olis, että 400g kasviksia päivässä. Mä oon nyt tehnyt kolme salaattia 80g salaattipussista. Ei puhettakaan, että jaksaisin syödä kerralla sen yhden pussillisen.
No, jos sitä lähtis illalla saksantuntien jälkeen lenkille. Huomennakin oon 13-15 työhaastattelussa, torstaina on 90min hieronta, perjantaille voi olla töitä… Sit noissa aikataulutuksissa ärsyttää sekin, että jos ne on keskellä päivää. Aamulla ei kerkeä minnekään ja illalla ei tuu lähettyä. Lisäksi kun ne bussiyhteydet salille huononi niin tuntuu vielä enemmän rankemmalta lähteä sinne. Hirveää säätämistä, kun pitää vaihdella busseja tai mennä omalla autolla, mutta kun sitten ei voi olla yhtään varma, että onko siellä paikkaa autolle.
Tarvin jonkun potkimaan mua perseelle näin alkuun.