Uusi alku (jälleen)

Tiedetään, tiedetään. Taas kerran. Kesä rupeaa pikkuhiljaa olemaan ohi, salikortti aktivoituu parin viikon päästä ja jälleen on aika ottaa itseään niskasta kiinni.

Jossain iltapäivälehdessä oli tänään uutinen siitä, miksi nainen ei laihdu. lisäksi yhtenä syynä mainittiin aikatauluttomuus. On kuulemma helpompi pitää kuntoremontistaan kiinni, kun on olemassa joku tietty päivä, johon mennessä sen pitää olla valmis. Nainen laihtuu tämän mukaan paremmin, jos sillä on tarkka suunnitelma. 20.07.2015 olen 20 kiloa kevyempi on paljon tehokkaampaa, kuin laihdun sitten joskus 20 kiloa.

Tuossa saattaa olla jotain perää. Minä esimerkiksi en vihaa vartaloani niin paljon, että mulla olisi ihan pakonomainen tarve laihtua X määrä kiloja. Musta olisi ihan kiva laihtua. Se helpottaisi ehkä elämää, ainakin vaateshoppailua. Kuitenkin tiedän, että se laihtuminen ei muuttaisi mua ihmisenä ollenkaan. Paitsi että ostaisin ehkä enemmän vaatteita. En kuitenkaan usko, että laihtumalla ihannepainoon saisin ihan yllättäen unelmieni työpaikan tai unelmieni miehen. Laihtuminen muuttaisi varmasti tuntemattomien (ja miksei joidenkin tuttujenkin) suhtautumista minuun, sellaisten pinnallisten, joille ainoa arvokkuuden mittari on joko ulkonäkö tai lompakon sisältö. Mutta ellei tykkää luonteestani nyt, ei varmasti tykkäisi siitä laihduttuanikaan. Sen sijaan jos viihtyy seurassani nyt, viihtyisi varmasti laihduttuanikin.

No, tuon uutisen innoittamana päätin sitten asettaa tavoitteen.
– 10 kiloa jouluaattoon mennessä.
Itse olisin veikannut korkeintaan viittä, mutta äiti torppasi idean ja käski asettaa rimaksi kymmenen. Mä olen todella skeptinen tämän suhteen ja jo valmiiksi sillä asenteella, että ei muuten lähde. Koska ei se ole ennenkään lähtenyt, miksi siis nyt?

Mutta tein tänään joka tapauksessa kanasalaattia, oman maan tomaateilla höystettynä.

Jokainen dieetti alkaa kanasalaatilla.