Haba haba

Kävin tiistaina salilla. Tein mun ”kakkosohjelmani” joka keskittyy toista ohjelmaa enemmän selkään ja jalkoihin. Ykkönen keskittyy enemmän käsiin ja vatsaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun treenasin ihan kuntosalin puolella sitten kesän. Kuuntelin siis vähän kroppaani ja esimerkiksi ylätaljan kanssa tuntui siltä, että 2×15 toistoa 25 kilolla riittää ihan hyvin. Joten en pakolla repinyt itsestäni sitä kolmatta sarjaa. Prässissä tein 3×15 toistoa 101 kilon painolla. Mun ohjelmaan olisi kuulunut toinenkin prässisessio, takareisiin osuva, mutta jätin sen väliin kun polvessa tuntui pientä aristusta. Sen sijaan treenasin takareidet toisessa laitteessa vähän polviystävällisemmin. Salitreenin jälkeen osallistuin vielä 30min lihashuoltotunnille, jossa grid-rullailtiin lihaskalvoja auki. Sattuisattuisattui.

Tänään (no, keskiviikkona) oli sitten hieroja. Lihakset oli aamulla jumissa ja odotin kauhulla, mitä hieronnassa tapahtuu. Se on joka kerta ollut kivuliasta, mutta koska tiedän sen johtuvan vain niistä järkyttävistä lihasjumeista, oon hammasta purren varannut aina uutta aikaa seuraavalle viikolle. Yllättävää kyllä, tällä kertaa se ei sattunut niin pahasti, vaikka olin varma, ettei mun lihakset siedä minkäänlaista kosketusta. Eilinen treeni tai grid-rullailu selkeästi teki niille jotain hyvää. Voi myös olla, että mun kipukynnys on kasvanut.

Tiedä sitten tosta jälkimmäisestä, sillä mun hauikset on niin järkyttävän jumissa, etten saa käsiä suoraksi. Muistutan lähinnä hamsteria nyt, kun pidän kyynärpäitä lähellä kylkiä. Jos sattuu unohtamaan tämän, että käsien suoristaminen sattuu, niin viimeistään suoristaessa kyllä muistaa. Pitäisi varmaan vielä vähän grid-rullailla kotona noita hauiksiaan, mutta rehellisesti sanoen ajatuskin pelottaa. Uskon, että siitä ei tule mitään, jos pelkkä käden suoristaminenkin sattuu ihan infernaalisen paljon.

Katsotaan mikä olo on huomenna…