Mittoja #3 (ja vähän 5:2 -juttua)

Kesälomalla selkeästi ollaan, sillä MIKÄÄN ei ole liikkunut yhtään MIHINKÄÄN.
Positiivisesti ajatellen voidaan todeta, että ei onneksi ole liikkunut ainakaan ylöspäin.

Äiti kysäisi, jos suostuisin kokeilemaan sen kanssa 5:2 -dieettiä. Pidettäisiin samat paastopäivät ja toimittaisiin vertaistukena toisillemme. Suostuin, koska melkein kaikkeahan kannattaa kokeilla. Lisäksi tuo voi toimia itse asiassa jopa paremmin mun kohdalla, koska silloin ei ole pakko syödä niin usein. Itse koen hankalaksi juurikin sen rytmissä syömisen ja sen, että täytyy syödä niin usein ja ”paljon.” Esimerkiksi 200g kanasalaattia tuntui ihan kamalan suurelta annokselta, jota en jaksanut työpäivän aikana syödä. Vähensin annoksen suosiolla jonnekin 150 – 180 grammaan ja sekin teki jo tiukkaa.

Aloitan tuon ensi viikolla, joten siitä varmaan jonkinlaista testikerrontaa tulee olemaan, mikäli homma ei mene puihin heti alkumetreillä. Mitäänhän tästä en tiedä, mulla ei ole tuttuja, jotka olisi tätä kokeilleet, mutta kuvittelisin että tuosta 5:2 -mallista olisi suhteellisen helpohkoa siirtyä normaaliin ruokavalioon, kunhan tavoitepaino on saavutettu. Silloinhan ei enää tarvitsisi pudottaa painoa, vaan ylläpitää sitä.

Tätä oli tutkittu Ruotsin Karoliinisessa sairaalassa. Iltasanomat kertoi aiheesta näin:
”Testirupeama kestää puoli vuotta ja siihen osallistuu sata henkilöä. Kyseessä on toistaiseksi maailman suurin 5:2-dieettitutkimus. Testistä on saatu jo nyt rohkaiseva tuloksia, sillä lähes kaikkien koehenkilöiden paino on laskenut. Tutkimusta johtava diabetestutkimuksen professori Kerstin Brismar on ollut erittäin tyytyväinen tuloksiin, vaikka tutkimus on yhä kesken.

Brismar tähdentääkin, että tulokset ovat vaihdelleet huomattavasti testiin osallistuvien henkilöiden kesken. Parhaimmillaan koehenkilö on laihduttanut 12 kiloa ja huonoimmillaan on laihdutettu vain kilo.”

Eli mitään ihmeitä se ei tee, eikä sitä 12 kiloa laihduta kuukaudessa, mutta eiköhän tämä kokeilun arvoinen muotivillitys ole.