Vettä tulee niin helvetisti, ettei tässä ole oikein lenkille päässyt. Löysin askelmittarini, johon vaihdoin paristot, ja ajattelin ruveta seuraamaan vähän kävelyäni. No, sitten iski tällainen vesisade, niin eihän täältä ulos poistuta.

Tänään oli leipomispäivä. On pullaa ja piirakkaa ja marenkeja… Tekee todella hyvää tälle laihisprojektille.
Muutenkin syömiset on heittäneet häränpyllyä. Rytmistä ei ole tietoakaan, en juo juurikaan ja kaiken hyvän lisäksi sain vielä tappavan flunssan. Mun ei oo pitkään aikaan tehnyt mieli syödä, en jaksa laittaa itse mitään ja ei vaan yksinkertaisesti huvita syödä.

Mulla on jääkaapin ovessa ruokasuunnitelma, että aamupala, lounas ja niin edelleen. Kyllä mä sitä seurailen, mutta en jotenkin kykene noudattamaan sitä. Joka kerta on sellainen olo, että en mä jaksa syödä noin paljoa ja noin usein ja mua ei nyt vaan huvita. Ja tämä ärsyttää ihan helvetisti. Ehkä se vaatisi jonkun todella motivoivan kannustimen tai sitten vaihtoehtoisesti aseen ohimolle, että siinä muistaisi pysyä.

Paino ei ole liikkunut yhtään mihinkään, yllättävää. Senttejä en ole vielä mittaillut, mutta jos huomenna muistaisi.
Kokonaisvaltainen ärsytys päällä, eikä siihen auta kyllä ollenkaan nämä Iltalehtien ”TAVIS LAIHTUI 40KG!” -tyyppiset jutut, joissa se kaikki saadaan kuulostamaan niin helpolta. ”Joo, käyn salilla kerran viikossa ja muutin ruokailutapani, en syö enää karkkia.”

Kertokaa minullekin, miten syömisensä voi muuttaa ihan tuosta vain, ilman minkäänlasia ongelmia. Tarvitsisin jonkun personal chéfin, joka kokkaisi mulle ruoat valmiiksi ja vahtisi vieressä, että ne myös syödään.