Hoitamaton diabetes aiheuttaa lisäsairauksia

HOITAMATTOMANA DIABETES on vakava terveysuhka, joka lisää merkittävästi riskiä sairastua vakaviin liitännäissairauksiin. Diagnoosin varmistumisen jälkeen on tärkeää huolehtia diabeteksen mahdollisimman hyvästä hoidosta, jotta liitännäissairauksien ehkäisy ja jo olemassaolevien vaurioiden etenemistä voitaisiin hidastaa. Aikuistyypin diabetes voi toisinaan oirehtia puhjettuaan hyvin lievästi, jolloin sairauden hoitoon päästään käsiksi vasta, kun se on jo ehtinyt vaurioittaa elimistöä. Jos diabetes on ollut piilevänä jo useita vuosia, on mahdollista, että myös silmänpohjissa tai munuaisissa on jo diabeettisen retino- tai nefropatian aiheuttamia muutoksia.

RETINOPATIA ON SILMÄN VERISUONTEN SAIRAUS

Diabeettinen retinopatia on länsimaissa yleisin sokeuden aiheuttaja. Sen syntymekanismeja ei aivan tarkalleen tiedetä, mutta taustalla on arvioitu olevan geneettisiä sekä useita verisuonten seinämiin vaikuttavia tekijöitä. Huonolla verensokeritasapainolla ja etenkin korkealla veren glukoosipitoisuudella on huomattu olevan biokemiallisia vaikutuksia, jotka saavat aikaan ja myös ylläpitävät poikkeavuuksia; käytännössä siis hoitamaton tai huonosti hoidettu diabetes on retinopatian riskitekijä.

Retinopatia on ensisijaisesti verkkokalvon sairaus, jossa verkkokalvon pienet verisuonet eli kapillaarit ahtautuvat ja tukkeutuvat. Kun verkkokalvon verenkierto on häiriintynyt laajalta alueelta, tilalle alkaa kehittyä uudissuonia, jotka ovat heikkorakenteisia ja vuotavat herkästi. Uudissuonet kasvavat ensin silmänpohjaan mutta tunkeutuvat ajan myötä lasiaistilaan, ja lasiaisverenvuodot saattavat aiheuttaa näön pysyvää heikkenemistä. Verkkokalvo tai lasiainen voivat myös irtautua, kun uudissuonten ympärille kehittyy jäykkärakenteista sidekudosta.

Joillakin potilailla tauti pysyy lievänä, toisilla silmänpohjamuutokset heikentävät näköä merkittävästi. Sokeuteen asti komplikaatioista johtaa kuitenkin nykyisin melko harva, eikä diabetes ole läheskään kärjessä sokeuden aiheuttajana Suomen näkövammarekisterissä.

”Diabeettinen retinopatia on niitä diabeteksen komplikaatioita, jonka esiintyvyys on valitettavan epätäsmällisesti tiedossa”, sanoo tutkimusprofessori Antti Reunanen Kansanterveyslaitokselta. ”Tämä johtuu pääasiassa siitä, että mittavia diabeetikoiden seurantatutkimuksia on tämän komplikaation suhteen perin niukasti. Tiedetään kuitenkin, että silmänpohjamuutokset alkavat yleistyä diabeteksen kestettyä noin kymmenkunta vuotta, ja saavuttavat huippunsa noin 20–25 vuoden keston jälkeen. Karkeasti yleistäen ainakin viidenneksellä diabeetikoista on parikymmentä vuotta taudin puhkeamisesta kiistattomia silmänpohjamuutoksia.”

Aikuistyypin diabeteksen alkaminen tapahtuu usein huomaamatta, jolloin diabetes saattaa olla monta vuotta hoitamattomana. Tällöin potilaalla saattaa olla myös diabeettisia verkkokalvomuutoksia jo siinä vaiheessa, kun tauti todetaan. Alkava retinopatia ei aiheuta merkittäviä oireita. Ne todetaan lääketieteellisissä tutkimuksissa, jotka tehdään diabeetikoille säännöllisesti. Diabeettinen retinopatia voidaan todeta oftalmoskoopilla eli silmämikroskoopilla, jolla voidaan tutkia silmänpohjan, verkkokalvojen ja verisuonten tila. Silmänpohja voidaan myös valokuvata, ja diagnoosin varmistumiseksi saatetaan tehdä varjoainetutkimus.

Diabeetikon silmiä tulisi seurata huolellisesti säännöllisten tarkastusten avulla. Tautiin sairastuneiden silmänpohjat tulisi tutkia vuosittain esimerkiksi oftalmoskoopilla tai silmänpohjien valokuvauksella. Suomessa rutiininomaisen ja säännöllisen valokuvaseulonnan on todettu olevan toimiva tapa ehkäistä retinopatiaa. Jo olemassaolevaa diabeettista retinopatiaa voidaan hoitaa pitämällä perussairaus hyvässä hoitotasapainossa. Myös verenkiertoelimistöön vaikuttavat lisärasitteet kuten korkea verenpaine pitäisi hoitaa. Retinopatian vaikutuksia hoidetaan silmänpohjan laserhoidoilla esimerkiksi tyrehdyttämällä tihkuvia hiussuonia. Niin sanotussa fotokoagulaatiohoidossa pyritään laserin avulla vähentämään turvotusta ja uudissuonten muodostumista. ”Infarktitilassa” oleva verkkokalvo, joka kärsii verenkierron tukkeutumisen seurauksena hapenpuutteesta, pyritään arpeuttamaan, jotta hapen tarve vähenisi. Komplikaatioissa on myös käytetty erilaisia kirurgisia hoitomuotoja.

NEFROPATIA VIE DIALYYSIIN

Diabeettinen nefropatia on munuaissairaus, joka on tällä hetkellä yleisin vaikeaan munuaisten vajaatoimintaan johtava sairaus länsimaissa. On arvioitu, että noin puolelle diabeetikoista kehittyisi jossakin vaiheessa nefropatia. Tästä huolimatta ilmaantuvuusluvut ovat tutkimusprofessori Reunasen mukaan Suomessa melko pienet.

”Jos tarkastellaan vakavinta taudinmuotoa eli dialyysi- tai munuaisensiirtovaiheeseen johtanutta nefropatiaa, on yleisyys täsmällisemmin arvioitavissa. Tämä vakava komplikaatio on suhteellisen harvinainen; aivan äskettäin julkaisimme hyvin laajaan suomalaiseen tyypin 1 diabetesta sairastavien aineistoon pohjautuvan seurantatutkimuksen, jossa vakavimman nefropatian kumulatiivinen ilmaantuvuus 30 vuoden kuluttua sairastumisesta oli alle kahdeksan prosenttia. Tyypin 2 diabeteksessa nefropatia on suhteellisesti vielä hiukan harvinaisempi, mutta on nykyisin nousemassa selvästi yleisimmäksi vajaatoiminnan aiheuttajaksi Suomen munuaisrekisterin mukaan”, Reunanen sanoo.

Ensimmäinen nefropatian oire on albumiinin eli veren yleisimmän valkuaisaineen erittyminen virtsaan. Munuaisissa on keräsiä, joissa virtsa-aineet suodattuvat verestä. Toimiva suodatin ei päästä veren valkuaisaineita virtsaan, sen sijaan nefropatian vaurioittama munuaiskeräsen suodatin alkaa ”vuotaa”, ja ensimmäiset nefropatian merkit voidaan todeta normaalilla virtsakokeella. Toinen oire ovat yöllä esiintyvät verenpainemuutokset. Nefropatiassa valtimonkovettumatautimuutokset alkavat edetä nopeammin, ja munuaisten toimintakyky heikkenee. Valkuaisen erittyminen virtsaan lisääntyy taudin edetessä, ja vuosien mittaan tila kehittyy munuaisten vajaatoiminnaksi. Taudin loppuvaiheessa potilas joko päätyy dialyysihoitoon tai hänelle siirretään uusi munuainen. Diabeettiseen munuaistautiin liittyy 40-kertainen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, jotka ovat yleisin syy diabetespotilaan ennenaikaiseen kuolemaan.

Nefropatian hoidon perustavoitteena on ehkäistä komplikaation kehittymistä munuaisten vajaatoiminnaksi. Verenpaineen hoito, sokeritasapainon ylläpito, kolesteroliarvojen pitäminen normaalilukemissa ja ravinnosta saatavien valkuaisaineiden kohtuullinen rajoittaminen ovat nefropatian perushoitoa.

EHKÄISYNÄ HYVÄ DIABETEKSEN HOITO

Voidaanko diabetesta tai sen kehittymistä retino- ja nefropatian kaltaisiksi komplikaatioiksi ehkäistä?

”Ehdottomasti voidaan! Nykyisin kertyneen tiedon perusteella voidaan yksiselitteisesti sanoa, että kumpikin komplikaatio on hyvin pitkälti ehkäistävissä diabeteksen mahdollisimman hyvällä hoidolla. Lihavuudella ei ole käytännössä juuri mitään suoraa yhteyttä retino- tai nefropatiaan. Sen sijaan tyypin 2 diabeteksen syntyyn lihavuus on väkivahva vaaratekijä. Lihavuuteen ja liikunnan vähäisyyteen kohdentuvan ehkäisyn on osoitettu toimivan erinomaisesti muun muassa Suomessa tehdyn hyvin laajan ehkäisykokeen tulosten perusteella. Valitettavasti tilanne on vain niin, että lihavuuden merkitys keskittyy nimenomaan diabeteksen ilmaantuvuuteen. Sen jälkeen, kun diabetes on ilmaantunut, astuvat tilalle nimenomaan diabetekseen kytkeytyvät komplikaatioita aiheuttavat tekijät. Tässäkin vaiheessa painonhallinnalla on oma merkityksensä glukoositasapainon takaajana, mutta sen merkitys komplikaatioiden estoon näin myöhäisessä vaiheessa näyttää valitettavan rajalliselta”, Antti Reunanen sanoo.

Ravitsemusterapeutti Eliina Aro Diabetesliitosta korostaa diabeteksen hoitotasapainon merkitystä komplikaatioiden ehkäisyssä.

”Kaikkia diabeteksen liitännäissairauksia voi ehkäistä hyvällä diabeteksen hoidolla, mikä sisältää myös asiallisen ruokavalion. Hyvä hoitokaan ei takaa, ettei liitännäissairauksia tule, mutta sen avulla niitä voi lykätä. Perintötekijät vaikuttavat osaltaan liitännäissairauksien syntyyn. Nefropatian syntyä saattaa edistää myös runsaasti proteiinia sisältävä ruoka. Eurodiab-tutkimuksessa todettiin, että ensimmäisiä munuaismuutoksia eli mikroalbuminuriaa on enemmän niillä tyypin 1 diabeetikoilla, joiden ruokavaliossa yli 20 prosenttia päivittäisestä energiasta syötiin proteiinien muodossa. Diabeetikoille suositeltu proteiinin määrä on noin 15 prosenttia kokonaisenergiansaannista.”

Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikoilla lihavuus aiheuttaa muun muassa insuliinin heikentynyttä tehoa elimistössä. Tällä ilmiöllä on paljon seurausvaikutuksia muun muassa verensokeriin, veren rasvoihin ja verenpaineeseen. Jotta siis insuliini tehoaisi ja muut aineenvaihdunnan ongelmat saataisiin minimoitua, tärkeintä on painon nousun estäminen. Jos ylipainoa jo on, laihduttaminen korjaa syntynyttä ongelmaa. Jo viiden prosentin pysyvä painonpudotus saattaa korjata huomattavasti ei-toivottuja muutoksia ja auttaa verensokerin hallinnassa.

”Diabeetikon laihduttaminen ei oleellisesti poikkea muuten terveellisestä laihduttamisesta. Ainoa ero on lääkityksen huomioonottaminen. Olipa lääkkeenä insuliini tai tabletit, niiden tarve vähenee laihduttamisen myötä. Painon pudottaminen edellyttääkin verensokerin tavallista ahkerampaa seuraamista ja tarvittaessa yhteyden pitämistä hoitopaikkaan, jotta lääkeannoksia voidaan vähentää sopivasti. Laihdutuskuurit taas eivät diabeetikoille sovi – painonhallinta kannattaa ajatella pitkän tähtäimen työskentelynä. Uusia ruokaan liittyviä tottumuksia pidetään yllä niin kauan kuin uuden painonkin halutaan säilyvän”, Aro sanoo.

MITÄ OVAT RETINO- JA NEFROPATIA?

•  Diabeteksen parantumattomia liitännäissairauksia, jotka johtuvat diabeteksen vaikutuksista verenkiertoelimistöön.

•  Retinopatia on silmän verkkokalvon verenkiertohäiriöistä johtuva sairaus, joka vakavimmillaan johtaa sokeuteen.

•  Nefropatia on munuaissairaus, jonka vakavimmassa vaiheessa hoitomuotoina ovat dialyysi ja munuaisen siirto.

•  Kumpikin sairaus on alkuvaiheessa oireeton. Liitännäissairaudet löytyvät yleensä diabeteksen hoitoon liittyvissä seurantatutkimuksissa.

•  Diabeteksen yleistyessä myös retino- ja nefropatian ilmaantuvuus kasvaa teoriassa. Liitännäissairauksia voidaan kuitenkin tehokkaasti ehkäistä diabeteksen hyvällä hoidolla. Myös jo ilmaantuneen sairauden hoidossa keskeisellä sijalla on perussairauden hyvä hoitotasapaino.

DIABETEKSEN KOMPLIKAATIOT JA LIHAVUUS

•  Teoriassa tehokkain keino diabeettisen retino- ja nefropatian ehkäisemiseksi on perussairauden ehkäiseminen. Tyypin 2 diabeteksen riskiä voi pienentää erittäin merkittävästi painonhallinnan avulla.

•  Jo puhjenneen diabeteksen hyvä hoito, glukoositasapainon ylläpito ja painonhallinta auttavat ehkäisemään diabeteksen liitännäissairauksia.

•  Osoitteesta www.diabetes.fi/testit voit tulostaa taulukon, jonka avulla voit seurata, miten painonpudotuksesi vähentää riskiäsi sairastua diabetekseen.