5 +1 Mitä juoksemalla voi oppia elämästä
Juoksin eilen aivan ihanan puolikkaan. Se alkoi vaikeasti, mutta päättyi hyvin, ja tästä inspiroituneena Lily-tyyliin 5 +1 asiaa, mitä juostessa voi oppia elämästä:
1. Malta mielesi, kaikki menee ohi
Jostain syystä ensimmäisen kilometrin jälkeen sääriini ilmaantui sama kipu kuin viime puolikkaalla ja yhdellä treenilenkillä niiden välissä. Paitsi että nyt se oli molemmissa jaloissa ja paljon kovempi. Kipuahan ei oikein muista jälkikäteen, ja nyt mietin, että mikä siinä muka niin kamalaa oli. Muistan ajatelleeni, että en yksinkertaisesti voi kestää sitä kahden tunnin ajan, vaan minun on keskeytettävä, mikäli se ei lopu. Muistan myös, että pelkäsin oksentavani sen takia. Vaikka epäilin, että voiko se lientyä, vakuuttelin itselleni, että se lakkaa kyllä. Varmasti lakkaa. Viimeistään kahden tunnin kuluttua. Niin kauaa ei tarvinnut odottaa, kipu tosiaan katosi. Loppujuoksu sujui mukavasti ja aika parani kahden viikon takaisesta yli neljä minuuttia. Ja minä kun ihan vakavissani mietin keskeyttämistä…
2. Muiden vastoinkäymiset laittavat omasi perspektiiviin
Noin kahden, kolmen kilometrin kohdalla näin naisen, joka käveli hitaasti eteenpäin ja itki. Hän oli luultavasti juoksemassa kokonaista maratonia, ja siinä vaiheessa hän oli ollut matkalla yli kolme tuntia. Itkusta päätellen hänen kipunsa oli paljon kovempaa kuin minun. Luultavasti hän itki myös sitä, että ei tulisi pääsemään maaliin. Matkalla, joka on vaatinut paljon enemmän panostusta kuin se, millä minä olin. Minulla ei ollut mitään tarvetta itkeä: en ollut vammautunut, matka oli lyhyehkö ja tuttu, ja maaliinkin tulisin pääsemään vaikka siinä vaiheessa uskoinkin, että surkealla ajalla huonosti sujuneen juoksun päätteeksi.
3. Muut ihmiset auttavat sinua, joko tieten tai tietämättään
Jossain niillä paikkeilla kun olin totaalisen kypsynyt ja aloin epäillä, lientyykö kipu sittenkään, näin miehen joka oli pistänyt selkäänsä lapun, jossa kertoi, mitä aikaa juoksi. Se oli tavoiteaikani. Juoksin hänen kintereilleen ja päätin pysyä siinä niin kauan kuin kykenisin. Vähän ajan kuluttua pääsin hänen viereensä ja lainasin kaikkia niitä tsemppauksia ja ohjeita, mitä hän kiritettävälleen antoi. Puolen matkan jälkeen juoksin hänen ohitseen ja lopulta tavoitteeseeni. Jota olisin tuskin saavuttanut ilman häntä.
4. Sinä voit auttaa muita, joko tieten tai tietämättäsi
Maalissa kohtasin vanhemman herrasmiehen, joka kertoi juosseensa hiukan perässäni maaliin. Hän sanoi, että juoksimme samaa tahtia kauan, ja viimeisillä kilometreillä hän oli yrittänyt päästä ohitseni, siinä onnistumatta. Tietämättäni olin tsempannut häntä kirimään loppumatkan.
5. Etukäteen murehtiminen on turhaa
Kuten kerroin, edeltävän viikon tekemisten seurauksena jalkani olivat aika kaameassa kunnossa kun lähdin juoksemaan. Vaikka yritin ajatella, että näillä mennään, ei mahda mitään, vatvoin ja panikoin, että ei tästä mitään tule. Pasilan asemalla junaa odotellessani olin suorastaan kauhuissani. Jalkapohjat särkivät ja mietin, että juostessa tulee varmaan sattumaan niin paljon, että eipä ole aikaisemmin sattunutkaan. No joo, sattui kyllä, mutta ihan muualle kuin missä pelkäämäni ongelmat olivat. Miten ne sitten vaikuttivat? Eivät mitenkään. Niistä ei ollut kerrassaan mitään haittaa.
+ 1 Anna kiitosta itsellesi äläkä vertaile muihin
Tein siis uuden oman ennätykseni. No kun sää oli hyvä ja reitti nopea, eikä se aikakaan kummoinen ole… Mutta ei sää, eikä reitti työntänyt minua maaliin. Minä olin hyvä ja minä olin nopea. Ja mitä tulee aikaan, niin se on useiden kymmenien minuuttien parannus ensimmäiseeni ja noin seitsemän minuutin parannus kuukaudessa. Ainoa tapa mitata edistymistään on verrata itseensä. Eivät muiden tulokset kerro mitään siitä, missä sinä olet.
Ja tietysti tämän! Kuva täältä.