I’m a Barbie girl
Tänään tuli somessa kerta toisensa jälkeen vastaan hämmentävä kuva. Lukuiset linkkaukset aiheutti Huffington Postin artikkeli Barbiesta, joka oli tehty keskimääräisten 19-vuotiaiden amerikkalaistyttöjen mittojen mukaiseksi. Toisin kuin näin täti-ihmisen korvaan kuulostaa, keskiverto viimeistä teinivuottaan viettävä jenkkiläinen naisenalku ei ole gasellijalkainen ilmestys, vaan aika lailla saman muotoinen kuin minä. Oman muotonsa näkeminen Barbiena – suorastaan riemastuttavaa! Ei kun hetkinen.
On mulla kyllä isompi haba – ja nätimmät bikinit .
Barbien epäluonnollisesta kropasta ja sen mahdollisesti aiheuttamista ongelmista on jauhettu jo pitkään. En lähde tutkimuksia tässä kovin tarkasti esittelemään, kunhan totean, että niitä on lukuisia. Niin innokkaasti kuin monet haluavat sen kiistääkin, niiden valossa vaikuttaa siltä, että Barbien negatiivinen vaikutus (tyttö-)lasten kehonkuvaan on tosiasia. Ja se on huono juttu, oli Barbie miten ihana tahansa, ja oli sillä miten hienoja ja tyttöjä rohkaisevia ammatteja tahansa.
Moni barbeilla leikkinyt ja niitä lapsilleen ostanut on varmasti sitä mieltä, että ei jonkun muovinuken mittasuhteilla ole mitään vaikutusta heihin tai heidän lapsiinsa. En tiedä olenko jotenkin erityisen heikko ja vaikutuksille altis tapaus, mutta jos telkkarissa kaadetaan olutta huurtuvaan tuoppiin, alan himoita kaljaa. Mikäli tyylikäällä muotibloggaajalla on ihanaa harmaata kynsilakkaa, haluan samaa. Ja jos minut ympäröidään tietynlaisella mallilla naisen vartalosta, alan lopulta uskoa että se on se oikeanlainen kroppa. Barbie ei missään nimessä ole ainoa syyllinen, ja näin aikuisena voi tietoisesti vaikuttaa siihen, minkä verran tällaisten asioiden antaa hetkauttaa. Mutta vuosikausien altistus ei voi olla jättämättä jälkiään, eikä kulttuurinsa ihanteita voi päästä kokonaan pakoon, kuten jutun ansiosta huomasin.
Masentavaa kyllä, muovinukke on ilmeisesti kyykännyt enemmän kuin minä.
Huffington Postin kuvissa sanottiin olevan ”normaali” Barbie. Huomionarvoista on, että vaikka ilahduin lähes suhteettomasti plastiikkikloonistani – hahaa ihan mun näköinen, yhtä muovinen tukkakin – pidin aitoa barbia ideaalin näköisenä. Valistuneet vanhempani eivät aikanaan suostuneet ostamaan minulle kyseistä muotinukkea, nimenomaan vedoten sen antamaan vääristyneeseen kuvaan naisen vartalosta. Lapsena olin tästä katkera, mutta nyttemmin ymmärrän ratkaisun. Tämä varjelu ei kuitenkaan suojannut minua kulttuurimme malleilta, minkä huomaan silloin kun sen jokin minulle osoittaa. Näemmä pidän täysin epäluonnollista, mittasuhteiltaan vääristynyttä nukkea jollakin tavalla paremman näköisenä kuin sitä lelua, joka näyttää minulta. Se minun näköiseni näyttää vialliselta, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että tavallaan minäkin näytän mielestäni vialliselta, vaikka en niin aktiivisesti ajattelekaan. En vain pääse pakoon sitä kulttuurista ideaalia, joka minun muka pitäisi täyttää, ja välitinpä siitä tai en, jossain taustalla se silti kummittelee.
Tämä henkilökohtainen järkytys ei ole pätevä otanta, tietenkään. Mutta tuskin minä olen ainoa, johon kulttuuriset kuvamme vaikuttavat?
Oikea Mattelin Barbie nukke ei tietenkään ole, vaan sen on tehnyt taiteilija Nickolay Lamm 3d tulosteena ja fotaroimalla.
Nuken valmistuksessa käytetyt mitat löytynevät tästä dokumentista.
Mikäli Barbie-tutkimukset kiinnostavat, niitä löytää guugeltamalla. Aluksi voi tutustua vaikka tähän, jossa tiivistettynä todetaan, että lapset jotka leikkivät laihoilla nukeilla, halusivat syödä vähemmän ruokaa ja pitivät itseään lihavampina kuin ne lapset, jotka leikkivät normaalikokoisilla. Aikuisen ihmisen kokoiseksi tehty Barbie taas näyttäisi näin vinksahtaneelta, ja kiintoisan infograafin nuken sekopäisistä mittasuhteista löytää mm. Ninan tontilta.
Minut ja bikinini näet täältä.
***
Barbie. What can I say on this evergoing topic. I was bit puzzled about this Huffington Post article. I look like that ”normal Barbie” made by Nickolay Lamm, but I can’t help thinking that actual Barbie looks like I should.