Aina ei suju

Eilen lenkillä ei vaan kulkenut yhtään, mikä oli on aika kauhistuttava ajatus lauantaista Tukholman puolimaratonia ajatellen. Jaksoin raahustaa noin vartin, ja sitten haistoin jotain. Omenapuu! Järkeilin, että koska puu on kaupungin mailla, käytännössä kyseessä ovat minun omenani. Lopetin juoksemisen ja hain muutaman. Tai siis niin monta kuin sain ängettyä juoksutakin taskuun ja pidettyä käsissäni, semmottis 10 kappaletta. Niiden kanssa en sitten enää kehdannutkaan juosta, koska olisin näyttänyt pakenevalta omenavarkaalta, mitä en tietenkään ollut. Kun maksan kunnallisveroa ja kaikkea.

Älkää yhtään yrittäkö. Ootte pahoja kuitenkin. Kuva täältä.

Harmikseni totesin, että omput olivat aika kurjan makuisia. Ehkä ne eivät edes olleet syötäviä vaan jotain koristeomenoita. Ahneella on jne.