Cheerleading!

Aina kun haen vanhempaa lasta voimistelutreeneistä Kisahallista, jään vähän kyttäilemään cheerleadereita. Onneksi lapseni ovat myös kiinnostuneita heistä, enkä ole mies. Muuten mut varmaan ajettaisiin pois sieltä.

Ne cheerleaderit tekee tosi siistejä temppuja ja vaikuttaa tosi tervehenkisiltä ja reippailta, sellaiseen blondiin jenkkihymytyyliin, hiusten väristä riippumatta. Tokihan cheerleadereissä on myös ihastuttavaa joukkokohtaus-fiilistä, mikä vetoaa kaltaiseeni musikaalihulluun.

Kuvassa ei, yllättävää kyllä, ole minä. Kuva on täältä.

Koska kaikkea siistiä, kivaa ja liikunnallista pitäisi päästä itse koittamaan, niin mietin, että järjestetäänköhän missään cheerleadingia aikuisille? Tai siis järjestetäänkö sitä kohti keski-ikää hiipiville, rytmitajuttomille jäykkiksille, jotka eivät kehtaa huudella GO WHITES! GO BLUES! TONIGHT! tai sen puoleen mitään muutakaan?

On mulla lyhkäiset sortsit. Ja ponnari. Hymykin löytyy, ainakin siihen asti kunnes se hyytyy. LET’S GO!

MUOKATTU 27.10. 16.30 Mieletöntä! Helsinki Athletics Cheerleaders -seurassa on aikuisryhmä. Eikä mikä tahansa aikuisryhmä, vaan ryhmä nimeltä Elephants! Uskaltaisikohan tuonne soittaa ja kysyä, josko pääsisi mukaan. Uutta harratusta tekisi mieli ja joudun töiden takia jättämään väliin telinevoimistelun, missä piti tänä syksynä aloittaa.

Cheerleaders, who doesn’t love them! Perky ponytails, american smiles, fit physiques…I could use some of that charm too. As I am almost middle-aged and ungraceful, with no sense of rythm, being a cheerleader might be a dream out of reach. Or not, take a look of this lovely team, which is with a delightful self-irony called Elephants!