GoExpo-raportti: lenkkarin sisuskalut, nettijoogaa ja uusia oivalluksia

Hengailin GoExpo-messuilla perjantaina ja sunnuntaina, ja törmäsin monenlaiseen kiinnostavaan.

Innostavin luento oli aiheesta mitä triathlon vaatii. Se liittyi Triathlon: Voita itsesi! -kirjaan, ja puhujina olivat teoksen kirjoittajat Kalle Kotiranta, Tiina Boman ja Antti Hagqvist (kuvassa vasemmalta oikealle).

Kamera sanoi sopimuksen irti, joten nämä ovat kännyräpsyjä.

He rohkaisivat triathlonista kiinnostuneita lajin pariin, ja sanoivat, että alkuun pääsee vaikka jopolla, uimahousuilla ja lenkkareilla. Myöhemmin sitten ehtii panostaa varusteisiin. Varusteiden osalta painoin mieleen pari huomiota: pyöräily- ja juoksuasu on kätevämpi kaksiosaisena kuin haalarimuodossa, mitä huonompi uimari on, sitä enemmän hyötyy märkäpuvusta, ja perinteinen maantiepyörä on hyvä vaihtoehto sillä se on monipuolisempi kuin triathlonpyörä.

Antti Hagqvist totesi myös, että lajia ei tarvitse turhaan pelätä. Hän sanoi selviytyneensä täysmatkasta vain noin neljän tunnin harjoittelulla viikossa. Ja hän on muuten selviytynyt aika paljon muustakin, kuten leukemiasta kahteen otteeseen, lue Hesarin juttu täältä. Hagqvistin tarina löytyy myös mainitusta kirjasta, josta on tulossa arvostelu myöhemmin.

Sunnuntaina seurasin Helsinki Roller Derbyn näyteottelua. Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin roller derbyä livenä, ja pakko sanoa että ei siitä hirveästi tajunnut. Siitä huolimatta, että tunnen kyllä lajin idean. Itse en ole uskaltanut (enkä varmaan uskallakaan) kokeilla lajia vammautumisriskin pelossa, mutta kovin pahalta se ei näyttänyt. En sitten tiedä, oliko näytösottelu jonkin verran tavallista rauhallisempi tai vaikuttiko Messukeskuksen lattiamateriaali jollakin tavalla asiaan. Tai kentän koko, sen olettaisin olevan normaalisti suurempi.

Todella mielenkiintoista asiaa tuli vastaan Arctic Sports Addicts:in ständillä. Pääsin tutustumaan Adidaksen Boost-malliston kenkiin pintaa syvemmältä ja sain neuvoja siihen, mikä malliston kengistä voisi soveltua minulle parhaiten.

Alla olevassa kuvassa on oikealta vasemmalle Energy Boost, Glide Boost ja uutuus Revenge Boost. Valkoinen alue on energiaa palauttavaa Boost-materiaalia, ja sitä on vähiten halvimmassa Revenge-mallissa. Näissä mallikappaleissa havainnollistuu se, millaisia eroja eri hintatason lenkkareiden sisäpuolelta löytyy. Pelkkä hinta ei silti ole valintaperuste: näistä Revenge-malli on hyvä vaihtoehto aloittelijalle tai harvakseltaan juoksevalle. Minulle taas suositeltiin keskimmäistä Glide-mallia sen suuremman kiertojäykkyyden takia.

Samalla utelin neuvoja myös uusien lenkkareiden valintaan – kun mahdollisesti plantaarifaskioosi johtui niistä viimeksi ostamistani. Kuulemma vika saattoi olla myös siinä, että ostin ne ns. maratonkoossa: väittivät, että mitään senttiä-puoltatoista ei tarvita lenkkariin jos sen nauhoittaa niin, että jalka ei pääse liikkumaan.

Hyvä nauhoitus on nk. lukkonauhoitus (tai jokin sellainen), jossa hyödynnetään myös niitä ylimmäisiä pieniä reikiä, joita kukaan ei koskaan käytä. Nauhat pujotetaan niihin ulkokautta, ja nauhojen päät viedään näin syntyneistä lenkeistä yläkautta läpi. Sen jälkeen kiristetään ensin sivulle ja sitten eteen. Kiristys tehdään niin, että jalka on ponnistusasennossa, ja paikallaan pysyy!

Kyselin myös, että mitä pitäisi tehdä kun on onnistunut hankkimaan itselleen rasitusvamman. Suosittelivat juoksuanalyysiä matolla. Sen avulla olisi mahdollista tutkia videosta hidastuskuvan ja linjausten kautta, miltä juoksu näyttää. Ongelmakohtien paikannuttua voidaan selvittää, onko vamman takana lihasheikkoutta, tekniikkavirheitä vai löytyykö syytä kengistä.

Pari oivallusta syntyi myös Helsinki City Runin juoksuopastusta kuunnellessa. Tärkeimpänä jäi mieleen se, että monet vahvistavat juoksua varten vatsa- ja selkälihaksiaan pumppaavilla liikkeillä, kuten istumaannousuilla. Juostessa tarvitaan kuitenkin jatkuvaa tukea edestakaisen rutistamisen sijaan. Sen takia pitäisikin keskittyä staattisiin liikkeisiin, kuten lankkuun.

Vietin pääasiassa kaiken ajan Kunto-osuuden puolella, mutta vilkaisin pariin otteeseen muuallekin. Nämä veikeät härpäkkeet ovat siis kalastukseen liittyviä perhoja (kai), mutta moisella värityksellä saattaa saada kalan lisäksi narrattua myös naikkosia. Itse jouduin pakenemaan paikalta pikaisesti, sillä sekoiltuani sanoissa keskustelu sai hyvin pian sellaisen käänteen, että minun vihjailtiin lähestyneen perhonsitojaa muissa kuin valokuvaustarkoituksissa… En ehkä ollut ensimmäinen nainen, jonka silmään nuo pistivät?

Perhot Spey Clave.

Naisten kympin porukoilta kuulin kiinnostavaa uutista koskien tämän vuoden tapahtumaa. Nimittäin jatkossa halutaan palvella paremmin myös niitä, jotka oikeasti tahtovat juosta, siitä huolimatta että Kymppi pysyy edelleen kaikille soveltuvana matalan kynnyksen tapahtumana. Lähtöryhmiin lisätään pelkästään suht rivakkaan juokseville tarkoitettu ryhmä, johon toivotaan ilmoittautuvan vain niiden, joilta matka taittuu noin tunnissa. Tällä pyritään välttämään se, että kävelijät ja ruuhkat hidastavat juoksijoita. Ajanottoa tai tarkistusmitattua reittiä ei entiseen tapaan kuitenkaan ole, eikä tapahtumaa olla muuttamassa kilpailuhenkisempään suuntaan.

Uusista liikuntamahdollisuuksista innosti Yoogaia, joka tarjoaa joogatunteja netin välityksellä. Ohjaus tapahtuu nettikameran välityksellä, kyseessä ei siis ole nauhoitus. Joogaaja näkee ohjaajan ja ohjaaja osallistujan tämän niin valitessa. Valikoimassa on joogan lisäksi pilatesta, ja tunteja voi ostaa joko yhden kerrallaan tai kuukaudeksi. Sain heiltä kuukauden kokeilun, joten testiraporttia on luvassa myöhemmin!

Vaatepuolelta jäi mieleen Super.naturalin värikkäät, ohuet ja pistelemättömät merinovillavaatteet. Esittelyssä oli sekä aluspaitaa, hupparia että pitkää housua ja valikoimassa kuulemma esimerkiksi tankoiluun sopivia sortseja samaa ohutta villaa. Vaatteet kestävät pesun 40 asteessa, käyvät sekä kesä- että talvikäyttöön ja ovat kuulemma kestäviä eivätkä ala haista.

Viime aikoina olen ruvennut yllätyksekseni miettimään silmien laserleikkausta. Tykkään käyttää laseja, enkä koe niitä mitenkään hankaliksi, mutta esimerkiksi sateessa juokseminen on alkanut vähitellen riipimään hermoja. Palvelujaan oli esittelemässä useampi pulju, ja keskustelin enemmän Silmäaseman kirurgin ja sairaanhoitajan kanssa. Uutta tekniikkaa edustaa Smile-leikkaus, jossa tehdään vain hyvin pieni aukko sarveiskalvoon aiemman läpän leikkaamisen sijaan. Kyselin tiukkoja kysymyksiä silmien ärsytyksestä ja kuivuudesta leikkauksen jälkeen (herkkäsilmäisillä voi olla ongelmia, mutta uudella tekniikalla nekin vähenevät), kivuista (ei ole) ja esilääkinnästä (norsun annos). Kävi ilmi myös, että minulta täytyisi operoida vain toinen silmä, mikä tietysti tarkoittaa noin puolikasta hintaa. Jään harkitsemaan!

Näiden lisäksi messuilla oli huimasti lajikokeilumahdollisuuksia, mutta puoliflunssaisena ja jalkavaivaisena jätin testit väliin. Muutamaan paikkaan sain lärpäkkeitä, joilla pääsen testaamaan myöhemmin, joten raportteja tullee niiltä osin. Samoin kirja-arvioita on odotettavissa kunhan saan kahlattua kaikki opukset läpi!

Mitä sinulle jäi mieleen (tai käteen) messuilta? Löytyikö jotain kiintoisaa?

***

A raport from the GoExpo fair.