Hamsterin elämää eli Messujuoksussa

Joulumässäilyt ja -lösväilyt saivat päätöksensä tänään kun kävin kipaisemassa puolimaratonin Messujuoksussa. Kuten olen jo pari kertaa maininnutkin, huoletti se siksakin vetäminen, että mitenkä hermo kestää juosta muuttolaatikoilla rajattua luuppia sisätiloissa. Hyvinhän se kesti!

Vähän harmitti Messujuoksun alkamisaika, puolikkaan lähtö oli kello kymmeneltä aamulla. En hirveästi innostunut herästyskellon pirinästä lauantaiaamuna ihan samaan aikaan kuin työaamunakin, mutta oli se sen arvoista. Osalistujia toivottiin paikan päälle tuntia ennen starttia. Ajattelin, että plhääh, enkä mene, ja hyödynsin pari ylimääräistä minuuttia unten mailla. Ehdin silti alkuun hyvin.

 

Messujuoksusta ei saanut paitaa, mutta pipan sai! Minulla oli kuvia myös tapahtumapaikalta, mutta en saa niitä irti koneesta, joten joudutte joko tyytymään tähän tai menemään kurkkimaan lisää Instagramista.

Messukeskuksessa ei ollut ruuhkaa, ja numerolapun sai saman tien. Mitään varsinaisia pukeutumistiloja en nähnyt, enkä etsinyt, vaan olin pukenut juoksuvaatteet alle jo kotona. Suihkutiloja ei Messukeskuksessa ollut, mutta Mäkelänrinteen uimahalliin olisi halutessaan päässyt. Urheiluhallien puolesta tuli myös alkulämmittelijä, jonka jumppaan tapojeni vastaisesti osallistuin. Suomen messujen lisäksi muut tapahtuman järjestäjät olivat Runner’s High ja Niemi.

Puolikkaalle osallistui seitsemisenkymmentä juoksijaa, joista suurin osa oli alle kahden tunnin tasoa. Reitin haastavuudesta oli peloteltu etukäteen, samoin olin kuullut, että ilma olisi kuiva ja pölyinen. Yksikään näistä ei haitannut millään tavalla. Kuivaan ilmaan olin varautunut nenän öljysuihkeella, johon minulla on muutenkin riippuvuussuhde. Reitti kiersi noin viisikilometristä rataa neljän kierroksen verran.

Itse juoksu sujui ongelmitta, esimerkiksi muilta puolikkailta (ja kokonaisilta) tuttu säären etuosan kipu ensimmäisten kilometrien aikana pysyi kokonaan poissa. Alkukilometreillä tunsin pientä huolestusta siitä, että ei tässä nuppi kestä, mutta niinhän sitä tuntee vaikka reitti kulkisi missä. Tosin ilman musiikkia en olisi tainnut selvitä! Välillä oli hilpeää katsella, kun halleissa punaisten muuttolaatikoiden välissä kiersi juoksijaa joka suuntaanVäsymystä tuntui harvakseltaan, ja oletan että pidin vauhdin hyvin tasaisena koko ajan. Hiukan tuli sellainen olo, että on hamsteri juoksupyörässä (positiivisella tavalla, hamsterit tykkäävät juosta niissä!). Maalissa olin alle minuutin ennätysajastani, mikä tuli täytenä yllätyksenä, olinhan lähtenyt mukaan treenimielessä. Vähän jäi kaivelemaan, että ei tullut uutta enkkaa tehtyä, mutta tajusin niin myöhään että juoksen olettamaani kovempaa vauhtia.

Hamsta’s paradise. Kuva täältä.

Berliinin maratonin jälkeen olen juossut todella vähän, joten tulos oli siksikin yllätys. Olen ollut pikkuisen huolissani vauhdistani Las Palmasin maratonia ajatellen, mutta ilmeisen turhaan: ennätyskin on edelleen mahdollinen vaikka olin oikeastaan luopunut toivosta… Sanoisin myös, että telinevoimistelun kärsimykset eivät ole olleet turhia, vaan tuolla mutkia suoraksi vetäessä niistä oli odottamatonta hyötyä!

En tiedä johtuiko DJ:n musiikeista, vastatuulen täydestä puuttumisesta vai reitin (portaita lukuunottamatta) tasaisuudesta, mutta koko juoksu oli siis aika helppo. Mielestäni reitti oli myös nopea, mutta olin aika yksin näkemykseni kanssa, sillä se sisälsi paitsi paljon mutkia myös portaiden nousua ja laskua. Kannustajia oli aika vähän, mutta sitäkin parempia. Eräs vanhempi herra paitsi tsemppasi aina kun olin hänen kohdallaan, myös vilkutti hyvästiksi kun lähdin kotiin. Eikä voi hirveästi valittaa, jos järjestäjät kannustavat nimeltä! Tänä vuonna omat kannustusjoukot olivat sallittuja, ja ensi kerralla olisi hienoa, jos heitä olisi enemmänkin mukana. Kannustajan kannalta Messukeskus paikkana on ihanteellinen, kun sääolot ovat aina suotuisat.

Järjestelyt olivat kaikin puolin hyvät ja toimivat. Missään ei tarvinnut jonotella eikä muutenkaan ihmetellä. Reitille mahtui hyvin juoksemaan ainakin tällä osallistujamäärällä. Kokonaisuutena Messujuoksu oli älyttömän kiva ja varsin hauska konsepti, ja olin kotiin lähtiessä oikein iloisella mielellä. Mikäli jostain pitäisi antaa kehitettävää, niin toinen juomapiste olisi tullut varsinkin viimeisellä kierroksella tarpeeseen, nyt niitä oli siis yksi reilua viittä kilometriä kohden. Jokin pieni nauskapala juoksun jälkeenkin olisi kelvannut, mutta Pasilassa kun oltiin niin äkkiähän sitä syötävää sai.

Suosittelen ehdottomasti osallistumaan Messujuoksuun ensi vuonna! Voi vain kuvitella, miten mukavaa on päästä sisätilojen kesämäisiin olosuhteisiin juoksemaan jos silloin on lumisempi talvi.

Näillä järjestelyillä uskaltaa suositella myös Runner’s High:in uutta Helsinki Half Marathon -puolimaratonia kesäkuussa.

 

Urheiluhallit tarjosi osallistumiseni Messujuoksuun, mutta sain osallistumisoikeuden täysin blogista riippumatta.

P.S. Mainostelen vielä täällä alareunassakin, että Fitness Führer löytyy nyt myös Instagramista.

***

I ran a half marathon indoors today. It was surprisingly fun, surprisingly easy and I ran surprisingly fast. A great race!