Helppo elämä 2: Kuinka paljon työtä tulokset vaativat, oikeasti?

Nyt alkaa liikunnallinen elämä! Treenaan joka päivä! Vähintään tunnin kerrallaan! Syön pelkkiä munanvalkuaisia ja spirulinaa! Kesällä olen bikinikunnossa ja juoksen kolme maratonia putkeen!

Kuulostaako tutulta?

Usein sanotaan, että aloittelevan kuntoilijan yleisin virhe on aloittaa liian kovaa. Saman tien tehdään tiukkoja treenejä ja usein. Ehkä karsitaan ruokavaliotakin rankalla kädellä. Upeiden tulosten sijaan seuraa joko vammoja, sairastuminen tai uuvahdus, tai kaikki näistä. Lopputulemana on motivaation menetys ja paluu sohvan uumeniin.

Tähän on pari syytä. Toinen on kaikki heti mulle nyt -ajattelumalli. Liikunnan ja ruokavalion aiheuttamia muutoksia saa odotella jonkin aikaa, ja usein sohvaperuna on tottunut siihen, että esimerkiksi oluen hörppäisemällä tai suklaata natustamalla saa hyvän fiiliksen saman tien. Totta kai on turhauttavaa jatkaa jotain, mikä vaikuttaa hyödyttömältä. Intensiteetin ja tiheyden lisäämisen ajatellaan tuottavan tuloksia nopeammin.

Toinen on se, että laihdutusohjelmista ja -lehtijutuista opitaan, että ainoastaan rääkkikuureilla saadaan tuloksia. Ruokavaliosta täytyy jättää pois paitsi sokeri ja alkoholi, tapauksesta riippuen ehkä rasvakin, myös kaikki prosessoitu ruoka, hiilihydraatit, viljat ja maitotuotteet. Kasvisten ja kananrinnan lisäksi saa – ja pitää – syödä kolme kourallista lisäravinteita päivässä.

Liikuntaa pitää harrastaa koko vapaa-aika, tai ainakin viisi kertaa viikossa. Eikä tietenkään mikään koiran ulkoiluttaminen ole liikuntaa! Oikeaa liikuntaa on mäkijuoksuintervallit, hiit ja tosi raskaiden vapaiden painojen nostelu. Varsinkin ilman viimeistä on mahdotonta muokata kroppaansa, pudottaa painoaan tai olla hyvässä kunnossa.

Onko mikään ihme, että tällaista ei jaksa kovin kauaa? Rajoitettu ruokavalio on todennäköisesti ikävä ja yleensä hyvin hankala. Kaikki eivät millään innostu mäkijuoksusta tai painonnostosta, joten mikäs muu siinä auttaa kuin lyödä hanskat tiskiin. Minä en ole liikunnallinen, ei minusta ole tähän.

Tein eilen lopputestit PT-asiakkaalleni, jonka kanssa olimme sopineet kahden kuukauden valmennusjaksosta. Asiakas ei halunnut käyttää treenaamiseen kaikkea liikenevää aikaa, vaan hänellä oli muita harrastuksia ja menoja, joista hän ei ollut valmis luopumaan. Treenikertoja kertyi noin kaksi viikkoon. Liian vähän! Eihän sillä saa mitään tuloksia aikaan! Vai?

Lopputestit osoittivat, että asiakkaan lihaskunto oli parantunut huomattavasti. Sekä vatsalihasten että jalkalihasten toistotestissä meni yli kymmenen toistoa enemmän – siis vain puolessa minuutissa. AMRAP-harjoituksessakin tulos parani selvästi, ja kehonhallinnassa oli havaittavissa huomattava muutos. Mittauslaitteita ei tarvittu, vaan paljaalla silmällä näki kropassa uusia lihasmuotoja ja -erottuvuutta. Parilla harjoituksella viikossa, ilman mitään viilausta ruokavalioon.

Aloittelija totta kai kehittyy nopeasti. Mutta pointti onkin, että aloittelija kehittyy myös vähällä vaivalla. Liikunnallisemman elämän aloittamisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että se koko elämä laitetaan uusiksi. Näinä superdieettien ja fitnessvimmailun aikoina voi olla vaikea muistaa, että suurin osa harrastaa liikuntaa leppoisasti muun elämän ohessa. Siitä tavallisesta, kohtalaisesta, ja jopa vähäisestäkin, liikunnasta on hyötyä.

Treenimääriä tarvitse radikaalisti lisätä edes harjoittelun jatkuessa. Mikäli haluaa kehittyä, harjoittelun pitäisi olla nousujohteista. Silti liikuntaa voi aivan hyvin harrastaa ilman, että koko ajan pitäisi saavuttaa jotakin enemmän. Monia se tosin alkaa kiinnostaa, kun on jonkin aikaa treenannut. Mutta jos ei ala, voi jatkaa sillä tasolla, jonka saa mukavasti sopimaan elämäänsä.

Myös ne isot tavoitteet on mahdollista ujuttaa sinne normaalin elämän oheen. Maratonille osallistuakseen ei tarvitse viettää jokaista vapaahetkeään lenkkipolulla, toisin kuin kuumottavat treeniohjelmat usein antavat ymmärtää. Säntillinen ja oikein kuormittava harjoittelu takaa parhaat tulokset, mutta läpäisyyn (ja elämykseen) riittää köykäisempikin treeni.

On ihan höpöä, että vain paljon ja kovaa treenaaminen olisi oikeanlaista harjoittelua. Ihan kaikki liikunta on hyvästä, ne koiran ulkoiluttamiset kuin pienillä painoilla salilla treenaaminenkin. Siitä pitäisi puhua paljon enemmän. Kuinka paljon helpommaksi moni kokisi uuden elämän aloittamisen ja ennen kaikkea sen jatkamisen, jos huomaisi että liikkumisen ei tarvitse olla ehdotonta, hirveän rankkaa tai aikaavievää?

***

New year, new me! This resolution lasts usually for about a month, then the motivation is gone. In many cases, that’s because we think we need to train really hard and eat very clean. But the truth is, you can have results with moderate amound of exercise and by relaxed eating.