Ihana Tampere & vaihvihkaista edistymistä
Juoksin tänään Tampereella. Tulin lappu rinnassa ylös Tammerkosken rantaa, kun Rossoon matkalla ollut pariskunta huomasi minut. Nainen: Kato, maratoonari! Mies: [Ensin joojookatoskatos-myhistysääntä, sitten hämmentyneenä lappuni huomattuaan] … Ei kun toi on 24-tunnin juoksu! [perääni huutaen] Hullu!
No toki nyt vielä yksi! Ja yksi! Ja yksi!
En kääntynyt taaksepäin korjaamaan virhettä, sillä harvoin sitä noin mairittelevia nimityksiä saa osakseen. Ei kai nyt yhden täysmatkan juostuaan ilkeä itseään maratoonariksi kutsua..? Ja että oikein kunnon ultraajaksi luullaan, johan nyt!
Juoksin kyllä 24 tuntia kestävässä tapahtumassa, mutta siinä sai jokainen juosta haluamansa määrän kierroksia reilun yhdeksänsadan metrin pituista reittiä, vuorokautta ei siis tarvinnut jatkaa. Joka kierroksesta lahjoitettiin 2 euroa nuorten syrjäytymisen vastaiseen työhön, ja juoksijoiden 10 euron osallistujamaksut menivät nekin lyhentämättömänä samaan tarkoitukseen. Tapahtuman järjesti Tampereen seurakuntien Uusi verso -toimintaverkosto, ja hyvin järjestikin. Käytössä oli chipit, jotka laskivat kierrokset, reitti oli kivan kompakti ja huoltoakin tarjolla. Sekä erilaista ohjelmaa, jota en kyllä juuri kerennyt seurata.
Suunnittelin, että olisin juossut 25 kierrosta, mutta aikatauluongelmista johtuen en ehtinyt kuin 19. Ajankäyttöongelmat aiheutuivat siitä tosiseikasta, etten mitenkään pystynyt vastustamaan kirpputorin kutsua kun sellaisen ohi satuin kävelemään… Eikä muuten olisi kannattanutkaan, löysin ihastuttavan 80-lukulaisen jakun sekä trikoomekon samalta vuosikymmeneltä, villahupun talveksi ja 100% kasmiria(!) olevan lyhythihaisen neuleen. Kiitos Tampere!
Kirjaimellisesti vai symbolisesti?
Kiitokset Tampereelle muutenkin, tämän päiväinen juoksu oli I-H-A-N-A. Luulin, että kokisin suuria vaikeuksia kiertää samaa lyhyttä reittiä, mutta ei. Se oli itse asiassa varsin virkistävää, matka oli niin lyhyt ja etenemisen huomasi niin paljon konkreettisemmin kuin suoraviivaista reittiä juostessa. Kierros oli ohi että tsädäm! Jonkin verran lisäbonusta matkaan sai myös siitä, että mietti homman tarkoitusta kyllä minä nyt yhden vielä juoksen, kaksi euroa lisää..!
Yritin saada kasaan 20 kiekkaa, mutta tosiaan 19:n kohdalla alkoi olla sen verran kiire bussiin, etten uskaltanut enää lähteä yhdelle. Olin kasaan saamaani matkaan kuitenkin tyytyväinen, ja onnikkaan ehdittyäni myös aikaan. Tajusin nimittäin juosseeni puolimaratonin ennätysvauhtiani vaikka tarkoitus oli vain kepeästi treenailla. Edistystä on siis päässyt jossain vaiheessa tapahtumaan. Mikä parasta, lähes koko ajan lähes koko lenkki tuntui kevyeltä ja mukavalta. En halua toivoa liikoja Tukholman suhteen, mutta hyvää tämä lupaa, ei voi mitään!
Tyylikäs vessaotos ennen juoksua. Huomaa naulakossa roikkuva muovikassi: siinä ovat kirppalöytöni!
Tämän tapahtuman takia päätin jättää yöjuoksut väliin. Midnight Run olisi ollut kiva (vaikka nyt tuolla näyttää alkavan melkoinen myrsky salamoinnista päätellen), pitäisi kerrankin osallistua ajanotolliseen kymppiin… Tänäänkin meinasin testikymppiä, mutta ajatus putkahti mieleeni vasta kahdeksannen kilometrin kohdalla, joten ei se nyt kovin kummoisesta testistä käynyt! Toisenlainenkin yöjuoksumahdollisuus olisi ollut tarjolla, kun Elixia kutsui minut Fashion & Fitness -tilaisuuteen, jossa olisi muun muassa esitelty syksyn uutuusjumpat. Kovasti olisi kiinnostanut, mutta päästyäni sohvalle en enää saanut kammettua itseäni ylös.
Juoksin uusilla ”turistilenkkareillani”, jotka vaihtuivat bussissa saman tien villasukkiin. (Kuva menomatkalta, takaisin tullessa kengät olivat peittyneet pölykerrokseen…se siitä uutuudenhohdosta sitten!)
Hieno päivä ja hieno juoksu kaiken kaikkiaan, kannatti todellakin lähteä!
MUOKATTU 1.9.2013 klo 10.00, oli vähän nuo mitat hakusessa…
***
I run for charity today first time ever. And I have to say this was one of my best runs ever.