It’s cat’s meow! – Eli musikaalitähteä leikkimässä
Kuten kerroin, kävin eilen testaamassa uutta tanssituntia. Paikkana oli jälleen Himo, johon en ole minkäänlaisessa työ- saati muussa hyötymissuhteessa (vaikka kyllä tällä mainostuksella pitäisi jo jotain etuja saada!) ja tuntina Hollywood Classics. Kyseessä on vanhan ajan musikaalien tanssinumeroihin perustuva tunti. Kun kerran satun olemaan sellainen tyyppi, joka lasten kaverin synttäreillä keplottelee päivänsankarilta kimaltavaan silinterin ja alkaa tehdä sen kanssa tanssinumeroa, niin mikä voisi enää kuulostaa enemmän mun jutulta? No eipä juuri mikään!
Ilmoittauduin siis tunnille huolimatta siitä, että en oikeastaan ole kummoinen tanssija. Onhan minulla rytmi veressä, mutta kun se on epärytmi. Eikä nopea jalkatyö kerta kaikkiaan ota luonnistuakseen. Mutta suhteeni tanssimiseen on sama kuin Dharman perheen musiikkiin: Miten niin muka on olemassa jokin oikea tapa tehdä sitä?
http://www.youtube.com/watch?v=_fzPf8GL0mw
Teimme pääasiassa tätä numeroa. Aika kiva, vai mitä?
Näillä eväin tunnille, jossa lisäkseni oli viisi muuta naista. Jotka olivat tehneet samaa koreografiaa jo viime keväästä. Hyppäsin sinne sitten mukaan miten taisin, aikaisempi käyntini charleston-tunnilla jeesasi hiukan, kun kaikki askeleet eivät olleet aivan vieraita. Muuten koreografia ei ollut hirveän vaikea, mutta kun mitään kohtaa ei pysähdytty sen enempiä hiomaan, en kummoiseen flow’hun kerennyt päästä. Uaa-en-osaa-ahdistuksen ulkopuolella tunti oli hauska ja koreo varsin veikeä. Totuuden nimessä on myös sanottava, että olen kehittynyt askelkuvioiden opettelijana, yllättävän hyvin se meni, ja tämä oli myös opettajan mielipide. Tosin saattoihan hän sanoa sen vain lohduttaakseen…
Mene, jos haluat leikkiä Broadway-tähteä ja keimailla antaumuksella.
Pue tanssikorkkarit, verkkosukat ja pikkuiset sortsit, muillakin oli. Tosin topilla ja trikoilla pärjäsi myös.
Jos et suoraan uskalla mennä tunnille, niin lajia pääsee kurkistamaan I Love Me -messuilla Helsingin messukeskuksessa 19.–21.10.2012.