Jaa vinkkisi työmatkapyöräilyyn!
Olen aloittanut uudessa työssä, ja toimistolle on kotoani matkaa hiukkasen alle kuusi kilometriä. Oikein erinomainen työmatkapyöräilymatka, eikö. Ongelma vain on siinä, että en osaa työmatkapyöräillä. Juu tiedän, toiset ne on käsiä…
Keksin ongelmaa jos jonkunlaista, ja ehkäpä jotkut teistä kokeneemmista suhaajista osaavat vinkata, että mitä tehdä näille.
Ensinnäkin se syöminen. En pärjää ravinnotta herätyksestä työpaikalle asti, vaan tarvitsen kaloreita mielellään ennen kuin kumpikin silmäni on auki. Enkä suostu vaihtamaan jääkahvi & marjasmoothie -aamiaistani. Nestemäinen ravinto on aamulla kätevää, kun se menee niin helposti alas. Ongelma on siinä, että se meinaa tulla myös helposti ylöspäin, varsinkin jos alkaa koohottamaan, kuten nyt pyöräilemään.
Sitten kun olen töissä Tukholmassa pyöräilen töihin tunnelissa in och ut hela dygnet.
Ratkaisu voisi olla ajaa hitaammin, mutku. Kevyen liikenteen reittioppaan mukaan kuutta kilsaa polkee 20 minuuttia. Tuplaa tuo, niin ollaan minun lukemissani. Juu, en ole ainoastaan hidas juoksija, olen myös hidas tsygäämään, ja siksi käytänkin pääasiassa julkisia. Joudun lähtemään reissuilleni paljon aikaisemmin jos meinaan mennä pyörällä, kun en saa poljinta toisen eteen tarpeeksi vikkelästi.
Lisäksi töissä pitäisi olla tukka hyvin ja kello näkyvissä. No edes tuo eka, mutta kun olen perillä olen hikinen liiskatukka. Suihku ja vaihtovaatteet? Hirveä vaiva. Hitaampi ajotahti? Kts. edellinen ongelma. Niin että mitä päälle, ja miten hiukset? Ja ennen kaikkea: miten saan nutturan kypärän sisälle? Sillä siitä en luovu, olenhan mustasankainen hipsteri. Tai siis en luovu siitä siksi kun en jaksa pestä hiuksia joka päivä ja tämän tarkastajapermanentti goes Bogart Co. -haivenkasan kanssa ei oikein muita puolilikaisten hiusten kampausvaihtoehtoja ole. Ja jos se nyt on jotenkin epäselvää, niin en ole hipsteri vaan nopsteri. Se on sellainen joka ei ole hipsteri. Itse keksin.
Minä työlookissani äärimmäisenä oikealla. Kuva täältä.
Entä miten säilyttää hermot? Jos olet ajanut Helsingissä pyörällä, tiedät mistä puhun. Jalankulkijat ovat tiellä, autot kaahailevat, tsygäilijätoverit viuhuvat ohi mistä sattuu. Yhdenkään ryhmän edustajat eivät osaa liikkua oikein (toisin kuin minä), ja jostain syystä luulevat, että minä olen se joka ei osaa liikkua oikein. Käämit kärähtävät joka kerta.
Niin ja sellainenkin pieni ongelma on, että minulla ei ole pyörää. Tai tarkalleen ottaen omistan kyllä sellaisen valtamerilaivan, joka väittää itseään polkupyöräksi, mutta siinä ei toimi vaihteet eikä jarrut, eikä kyllä oikein mikään muukaan. Hitausongelmaisena haluaisin nopean ja kevyesti ajettavan menopelin, ja koska en tykkää siitä etukenosta, sellaisen, jossa voin istua ryhdikkäästi kuin ratsailla. En myöskään haluaisi pistää siihen ihan hirmuisesti rahaa, joten johan taas nousee kysymyksiä: Mistä? Millainen? Mikä?
Että sellaiset ekan maailman ongelmat täällä. Jeesi jos osaat, minä ja kansanterveys kiitämme!
***
I want to start cyckling to work but I don’t know how. Problems, problems. Also my hair is a problem on its own. It is similar to locks of that Bogart Co. guy on the right. Deep issues I know.