Jalkavamman tilannekatsaus

Koska olen jo siinä iässä, että tunnen palavaa halua puhua kaikenlaisista vaivoistani, avaudun lisää jalkaongelmastani.

Jalkaongelmasta, joka itsediagnosoituna on plantaarifaskioosi (vanhalta nimeltään plantaarifaskiitti). Jalkaterapeutin mukaan ongelma johtuu siitä, että sekä pohkeen syvät lihakset että jalkapohjassa oleva jännekalvo ovat niin juntturassa, että aiheuttavat kipua kantapään alueelle. Lääkärissä en ole käynyt, koska käsittääkseni lekurit eivät voi asialle muuta tehdä kuin määrätä liikuntakiellon ja kipulääkereseptin. Tai pistää kortisonia, mutta ehkä siihen ei nyt tässä vaiheessa/ tilanteessa kannata lähteä.

Lääkärin sijaan kävin siis jalkaterapeutilla, joka tutki seisoma-asentoani, jalkojeni linjauksia ja tilannetta noin ylipäätään. Kaikki oli suunnilleen kunnossa, mitä nyt pahan jumin olin saanut aikaiseksi. Terapeutti avasi jalkaa hieromalla, ja lisäksi sain erilaisia jumppa- ja lihashuolto-ohjeita. Seisoma-asentoani pyritään korjaamaan hieman, mutta isoa ongelmaa siinä ei ollut. Lihaskuntoliikkeisiin sisältyi muun muassa uimahyppyliike, eli kantapäiden laskeminen kohti lattiaa ja nostaminen takaisin ylös portaalla seisten. Jalkapohjaa tulee hieroa pallolla ja pohjetta pilatesrullalla.

Kylmähoidon sain lopettaa saman tien, koska siitä ei ollut ollut mitään apua. Lopetin myös särkylääkkeiden syömisen – niistäkään ei ollut sitten minkäänlaista jeesiä.

*Tähän voit kuvitella kuvan jalkapohjastani. Sain siihen mustelman hieronnan seurauksena, ja otin kunnon bloggaajana toki kuvan. Mutta tulin järkiini ennen kuin postasin sen.*

Liikuntakieltoon jalkaterapeutti ei pistänyt: niitä lajeja saa harrastaa, jotka eivät lisää kipua. Juosta en uskalla, kävellä en voi kuin pakolliset, crosstrainerin ja soutukoneen jätän sikseen, mutta esimerkiksi kuntopyörän polkeminen ja salilla käyminen eivät tunnu haittaavan yhtään. Myöskään tanssiminen ei aiheuttanut kipua, mutta sain ohjeen olla maltillinen sen kanssa pohkeita jumiuttavan vaikutuksen takia. Uinti ja vesijuoksu käyvät myös.

Itsekseni olen pohtinut kovasti mikä tämän aiheutti. Todennäköisesti syynä on kokonaisvaikutus, osasyyllisinä maratonharjoittelu, uudet lenkkarit ja soutaminen. Maratreenissä tietysti tuli juostua melko paljon, vaikka en nostanutkaan kilometrimääriäni niin, että sieltä löytyisi selvä syy. Uudet lenkkarit tuntuivat tosi hyviltä, mutta ehkä ovat kuitenkin se todennäköisin aiheuttaja. Ehkä sillä on merkitystä että ostin niin väljän koon? Soutulaitteesta innostuin viimeisinä viikkoina ennen maratonia, ja junnasin sillä melko pitkiä aikoja kerrallaan. Soutaessa pohje tekee pumppaavaa liikettä, ja se oli tässä tapauksessa uudenlainen liike.

Olen nyt noudattanut jalkaterapeutin ohjeita, ja tilanne on selvästi parantunut. Olen myös hyväksynyt sen, että en tässä vaiheessa juokse. Enkä oikeastaan kaipaakaan juoksutreeniä kovin paljoa, kun olen kuitenkin muuten voinut liikkua. Se harmittaa että tavoitteiden saavuttaminen siirtynee myöhemmäksi. Mitä sen sijaan kaipaan kovasti on maratonin juokseminen. En suinkaan sitä maaliin tulon jälkeistä kohtaa, vaan matkalla oloa. Että sitä voi olla ihminen sekaisin.

 

P.S. Jos kärsit samasta ongelmasta, niin täältä löytyi hyviä venytys- sunmuita vinkkejä.

***

I have some problems with my feet and I can’t run at the moment. It’s okay since I’m able to do other forms of exercise. I now think running merely as a tool to reach my goals and because of that I’m not really missing it. What I do long and in a very deep manner is the marathon. For some reason I miss the pain (and joy) of it so much.