Juoksukirjaesittely: Ultramaratoonari

Juoksukirjoista ei todellakaan aina tiedä kannattaako niitä lukea, vai onko luvassa vaan puuduttavaa jaarittelua. Eipä sitä toisaalta tiedä muistakaan kirjoista. Ikävien yllätysten välttämiseksi (esim. sen, että kirjaa lukiessa joutuu huutamaan jatkuvasti JUOKSE! kun mitään ei tapahdu) teen lukemistani juoksuaiheisista kirjoista lyhykäiset esittelyt. Kunnian aloittaa Juoksukirjaesittelysarjan (huh!) saa salskea Dean Karnazes teoksellaan Ultramaratoonari. Kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun

No moi vaan. Kuva Karnazesin kotisivuilta.

Juoksijataustainen mutta jonkin aikaa velttoillut Dean Karnazes ryhtyy kolmekymppisenä juoksemaan, siis todella. Hän juoksee tolkuttomia matkoja ja tolkuttomissa oloissa. Muistelmateoksessaan hän kertoo hilpeänä kokemuksistaan (kreikkalais-)amerikkalaiseen tyyliin: Kun tossunpohjat sulavat hänen juostessaan Badwaterin aavikolla, hän siirtyy juoksemaan valkoiselle tiemerkintäviivalle. Niin kuin miltei kaikilla juoksuelämänkertoja kirjoittavilla, Karnazesillakin on takanaan koettelemus, jonka myötä hänestä tuli ultrajuoksija. Virkistävänä poikkeuksena tässä joukossa hänellä ei kuitenkaan ole vaikeaa, eikä tarvetta tilittää. Hän vain juoksee. Ja syö. Ilahduttavana yksityiskohtana kuvauksia tuhansien kalorien, muun muassa kokonaisen juustokakun, ahminnasta juoksun aikana.