Juoksukirjaesittely: Why We Run?

Esittelyvuorossa tälläkin kertaa ultrajuoksuteos, nimittäin Robin Harvien Why We Run? A Story of Obession.

Robin Harvie on sitä mieltä, että jokainen ultrajuoksija juoksee pakoon jotakin, ja kertoo miltei uuvuttavissa määrin sukunsa historiasta ja traumoistaan. Alaotsikkoaan A Story of Obession myöten Why We Run on hyvin amerikkalaistyyppinen muistelmateos, siis sellainen, joka hiukan pyörii ”olen löytänyt vastauksen!” -fiiliksen ympärillä. Harvie myös pohtii paljon ihmisen fyysisen kestokyvyn rajoja, ja sitä mitä niiden koettelusta seuraa. Hänen mielestään todella äärirajoille, siis paljon kauemmas kuin esimerkiksi maratonilla, meneminen  muuttaa ihmistä myös henkisesti. Pohdinnat äärikokemusten henkisestä luonteesta olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta syyllisyyttä tuntien hypin yli sukutraumoja, jotta pääsin taas kaikkein kiinnostavimpaan asiaan, eli juoksun kuvailuun. Muistelun välillä Harvie kuljettaa tarinaa osallistumisestaan vuoden 2009 Spartathloniin. Niissä kohdin teksti on hyvin mukaansatempaavaa, itse valvoin pidempään kuin arki-iltana on fiksua saati suotavaa ja huudahdin nukkumaan pyytävälle miehelle, että en voi nukkua ennen kuin Harvie on Spartassa!

Spartathlon kun ei ole mikä tahansa iltalenkki, vaan noin 246 kilometrin pituinen matka Ateenasta Spartaan. Osin vuoristossa. Vaikka siihen osallistuvat ovat maailman parhaita ultrajuoksijoita, vain noin 30% aloittaneista pääsee maaliin. Miten kävi Harvien? En kerro, saatte itse valvoa!

Ilahduttavana yksityiskohtana kirjassa esiintyy eräs suomalainen parivaljakko (oli pakko googlata vanhoja Spartathlonin tuloksia ja selvittää heidän nimensä).

Aikaisemmin sarjassa on esitelty Dean Karnazesin Ultramaratoonari.