Kallista lystiä

Kun kerran muutkin laskevat, niin räknään minäkin paljonko liikuntaharrastuksiin uppoaa rahaa. Pumpuissa oli otettu tarkasteluun viimeinen kuukausi, joten aloitetaan siitä.

Maksoin ensi vuoden Berliinin maratonin osallistumismaksun, 110 euroa ja chippivuokran 6 euroa. Lisäravinnepuolelta olen hankkinut pullollisen ”rautamehua” noin kymmenellä eurolla. Siinäpä se, koko kuukaudelta. Olen elänyt kurissa ja nuhteessa enkä ole ostanut yhtäkään treenivermettä. Mikä on hyvä, koska treenivaatevarastollani pukisi pienehkön maan olympiajoukkueen. Tai ehkä isommankin.

Jotta tästä hassauksesta näistä sijoituksista saisi oikeamman kuvan, täytyy katsoa pidempää ajanjaksoa. Yritän ynnätä yhteen vuoden 2012 treenikulut.

Vaatteisiin on varmasti mennyt eniten rahaa. Ainakin olen ostanut noin 30 eurolla Shock Absorberin pump-topin, joka sivumennen mainiten on paras urheilurintsikkamalli mitä löytyy; H&M:n valkoisen treenitopin, joka valahtaa naamalle pää alaspäin ollessa, noin 20 euroa; Piruetin liilat treenihousut älkääkertokokellekään 70 euroa; Gina Tricotin topin, jossa on Courtney Loven kuva (ei ole varsinainen treenivaate, mutta siihen käyttöön päätyi) 15 euroa; Adidaksen AdiStar Solution lenkkareita kaksi paria, noin 140 euroa; Protestin mikroshortsit noin 20 euroa; boxermalliset bikinihousut 5 euroa; Adidaksen pränikän uimapuvun kirpputorilta 2 euroa; Niken juoksutakin älkääkertokotästäkään 60 euroa (-50% alessa!); Puman bikinit 20 euroa (nämäkin!); mikropituiset, kapripituiset, talvi- ja kompressoidut juoksutrikoot noin 110 euroa; kaksi paria juoksusukkia Lidlistä (voin suositella!) noin 12 euroa; muotoillun, kädessä pidettävän juoksujuomapullon (jonka lapseni omi) noin 4 euroa; jumppapallon kirpputorilta 3 euroa; juoksulippiksen noin 5 euroa; pipon uimalakin alle (sic) noin 2 euroa. Tässä ei varmasti ollut kaikki, mutta enempiä ei muistu mieleen. Yli 600 euroa… Melkein kaikki on ostettu alennetulla hinnalla ja osa on Tallinnasta tai halvasta nettikaupasta. Silti. Voisi harkita sellaista uudenvuodenlupausta, että hiukan hillitsisi tätä ostelua..

Lisäravinteina käytän jo mainittua rautamehua, magnesiumia ja proteiinijauhetta. Lisäksi mässyttelen silloin tällöin proteiinipatukoita. Olen vetäissyt vuoden aikana myös pari purkkia spirulinaa vai oliko chlorellaa ja ostanut syömättömäksi jääneen macajauhepussin sekä beta-alaniinia, mikä jäi vähän käyttämättä sekin. Näihin on mennyt reilu 100 euroa, sanotaan vaikka 150. Syön myös kalaöljyä ja vitamiineja, mutta lasken tähän ainoastaan treenisidonnaiset lisäravinteet.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että itse treenauksesta en maksa lainkaan, koska treenaan joko tien päällä, kotonani tai paikoissa, joihin olen joko työ- tai muussa hyötymissuhteessa. Satunnaisesti käyn testailemassa uusia lajeja, ja silloin maksan normaalin käyntimaksun, joihin tämän vuoden aikana on mennyt ehkä viitisenkymmentä euroa. Kävin alkuvuodesta myös maksullisella kuntosalilla ja maksoin siitä noin 80 euroa. Uimahalliin olen maksanut itseni sisälle kerran ja kylpylään kerran, pari kymppiä yhteensä.

Nyt tuleekin sitten paha. Treeni- ja kisamatkat. Tänä vuonna olen näissä merkeissä käynyt Virossa, Ruotsissa, Ranskassa ja Kreikassa. Talvilomalla olin Kanarialla, jonne en lähtenyt varsinaisesti treenaamaan, mutta valitsin kyllä esimerkiksi majoituksen treenimahdollisuuksien mukaan. Kustannus siis useampia tuhansia euroja. En kuitenkaan laske tätä kaikkea treenikuluiksi, koska matkoilla on ollut muutakin sisältöä. Ehkä sellaisen tuhat euroa voisi korvamerkitä. Matkavakuutus pitäisi ehkä laskea myös, sillä siihen on sisällytetty tankoaminen ja triathlonlajit ulkomailla. Toki se kattaa myös muun matkailun, joten pistetään vaikka 30 euroa.

Ja sitten osallistumismaksut… Ranskaan 20 euroa, Ruotsiin 65 ja Suomen tapahtumiin noin parisataa euroa. Kanarian maratonin osallisumismaksu on myös tämän vuoden puolella hoidettu: 40 euroa. Yli kolme sataa siis.

Vielä lihashuolto. Hierontaan on mennyt parisen sataa ja kaikenmaailman linimentteihin (hierontavoiteita, särkyvoiteita jne., olen aika uskovainen näiden kanssa!) ainakin 50 euroa. Lisäksi nappasin alelaarista kauratyynyn lihaskipuihin, maksoikohan kympin?

Luulin, että tämä loppuu jo, mutta ei… Olen ostanut myös kilotolkulla treenilehtiä, kuten Runner’s Worldeja, MeNaiset Sporteja, Fittejä ja mitä niitä nyt on. Sekä muutamia juoksukirjoja. Vähintään satanen on siis mennyt sivistyspuolelle.

Mieli tekee vielä leuanvetotankoa ja talvilenkkareita, ehkä myös kuorihousuja. Lähitulevaisuudessa sijoitan myös spinningiin, hot joogaan (jonne oli kerran jo tuntikin varattu, mutta peruuntui), pariin tanssikokeiluun ja juoksumatollisen salin sisäänpääsymaksuun ainakin jos lunta tulee paljon. Myös akroilu ja vastaava kiinnostaa, esimerkiksi aikuisten peuha-aamuun on päästävä heti kun työtilanne siihen joustaa.

Unohdin kuitenkin jotain, joten sanotaan karkeasti kolme tuhatta euroa. Eipä parane väittää, että olisi rahasta pulaa… Toisaalta hyvinvointiin sijoittaminen on hyvin käytettyä rahaa, mutta on tuossa turhaakin. Lisäravinteiden kanssa voisi selvästi käyttää harkintaa, eikä edes ammattilaisurheilija tarvitse niin paljoa treenireleitä kuin minä olen hankkinut.

Tästä suhteellisen tolkuttomasta rahan syytämisestä huolimatta haluan lopuksi painottaa, että liikkuminen ei vaadi isoja rahallisia panostuksia. Hyvässä kunnossa voi olla ja treenistä voi nauttia vaikka ei maksaisi satoja euroja juoksutapahtumien pääsymaksuista tai ostaisi läjäpäin teknisiä kuteita. Toki tällaiset ulkourheilulliset seikat ovat tosi kiva lisä, mutta eivät missään nimessä välttämättömiä. Taitaakin olla jatko-osan paikka nimellä Halpaa lystiä...

P.S. Pahoitteluni ankeasta kuvattomasta ja pitkästä tekstipostauksesta. Pidettäköön sitä blogivastineena tuhkan sirottelemisesta päälleen.

***

How much do I spend on training? A lot. Most of it is money well spent, but I shop too much clothes.