Kivointa tänään eli päiväni kuvina
Tämä oli jotenkin mennyt minulta ohi, mutta aamulla onneksi huomasin: 
Siis miten kiva haaste! Ehdottomasti haluan osallistua! Viimeistään 8.10. Apua! Sehän on tänään!
Eikun siis napsimaan töissä kuvia. Onneksi sai osallistua myös kännykkäkameralla…
Nämä makoisat tekarit pakattiin mukaan huomisia messuja varten. Vielä en kehdanut syödä yhtäkään. Huomenna syön, nam!
Jos namuset loppuvat, se oli varmaankin tämä söpö messu-mäyris joka ne söi…
Tämä se jaksoi naurattaa. Active Aging -tutkimus, jossa on Experimental PUMA -ryhmä!
Aika lähteä kotiin. Päivällä satoi kaatamalla.
Mutta sade oli lakannut! Se oli selvästi universumin kannustus lähteä juoksemaan!
Kotiin päin kävellessä alkoi uudelleen tihuttaa. Mutta ei se mitään, lammikkoon syntyi ylösalainen maisema!
Sain kuin sainkin lähdettyä juoksemaan. Pukeuduin Batman-trikoisiini ja sykemittarista pelkkään kelloon, tänään en ollut tehojen perässä.
Mikä oli hyvä, sillä juoksusta ei tullut mitään. Voi että mua sattui sääriin! Ihan kauheasti! Parikymmentä minuuttia selitin itselleni, että harjoittelen kivun läpi juoksemista, ja sitten en enää itsekään uskonut höpinöitäni, vaan oli palattava kotiin.
Jumppailu sujui paremmin kuin juoksu. Kotikuntoiluvälineeni (miinus tanko) kaverikuvassa.Kaksi viidesosaa kirpputorilta ja kaksi viidesosaa muuten vaan kierrätettyjä, mutta kyllä näillä lihakset kipeiksi saa. Siis sillä sillä lailla kuin pitääkin, ei niin että vammautuu tai jotain!
Treenin jälkeen latkin kahvia sängyssä pötkötellen. Taustalla näkyy cupcake-hellokitty, jonka saadakseni jouduin syömään aika helevatan monta pääsiäismunaa. Mukana myös kosmettiikkaa, jota tietysti tuoksuu sitruunalta. Rakastan kaikkea missä on sitruunaa. Paitsi tequilaa. Rakastan myös suolaa. Mistä lienee tuli mieleen.
Samalla lueskelin lehtiä. Ai miten ihana ohje oli ollut Avotakka-lehdessä! Betoniaskartelua olen halunnut kokeilla jo pitkään. Jossakin opistossa on kurssi, sanovat siellä, että töiden pitää olla tekijänsä yksin liikuteltavissa. Olen tässä jo vähän tehnyt suunnitelmia. Eivät opiston tyypit tiedä, kuinka paljon jaksan nostaa…tai raahata pitkin lattiaa, jos laitan alle pyyhkeen!
Samaan aikaan palleroni piirtelivät. Voi miten hieno! Erityisesti nuo nokat ovat niin mainiot!
Seuraavaksi maanantain vakio-ohjelmaan. Luvassa olikin varsinainen jymy-yllätys!
Rakastan kirjastoja. Kirjastoauto ei ole niin ihana kuin ”oikea” kirjasto, mutta se tulee kotiovelle ja on aina täynnä parhaita uutuuskirjoja, joten en valita!
Varsinkaan kun….
Kirjan välistä löytyi arpa, JOSSA ON VOITTO! Mikä uskomaton tuuri! Vai olisiko joku jättänyt sen tarkoituksella? Siinä tapauksessa kiitokseni, mystinen arpahenkilö, ja terveiset maanantain kello 19.20 pysäkiltä: pieni voitto, iso ilo!
Saatanpa hakea tuolla arvalla uuden. Ties kuinka paljon sillä voittaa! Elämä – ja tavallinen maanantai – on paitsi pieniä iloja, myös yllätyksiä täynnä…