Koskaan ei tiedä

Olette ehkä huomanneet, että en ole sellainen ”Tartu hetkeen!” ”Iloitse pienistä jutuista!” ”Haistele kukkia!” -tyylinen tyyppi. Ei sillä, ettenkö nyt esimerkiksi haistelisi kukkia ja iloitsisi pienistä, mutta minusta tuntuu tosi kornilta julistaa sellaista, saati tehdä jotain mukahenkeviä inspiskuvia siirappisilla iskulauseilla koristeltuina.

En myöskään usko mihinkään universumin viesteihin. Silti joskus sattuu sellaisia sattumia, että vähän alkaa miettimään.

Muutama viikko sitten puolisoni seisoi polkupyörän kanssa liikennevaloissa odottamassa vihreää valoa. Yhtäkkiä hän kuuli auton kaasutuksen ääntä vierestä, ja ehti kääntyä näkemään miten joku ajoi täysillä kohti, ja ohi, pyörän eturengasta viistäen. Ja siitä liikennemerkkiä päin. En tiedä mitä kuskille kävi, mutta puolisolleni ei mitään. Se oli kuitenkin hyvin pienestä kiinni. Metri toiseen suuntaan ja saattaisin olla leski, ja lapsemme isättömiä.

Niin se kuljettaja. En tiedä menettikö joku on tyttären, siskon, äidin tai ystävän. Ihan yllättäen.

Äsken kuulin minulle ihan vieraista ihmisistä. Pariskunnasta, joka oli menossa naimisiin. Hääjärjestelyt olivat hyvässä vauhdissa, sisko juoni polttareita morsiamen tietämättä. Vain muutamaa viikkoa ennen vihkipäivää he saivat tietää, että morsian on vakavasti sairas. Häiden valmistelu vaihtui akuuttihoitoon. Mitä tapahtuu, kukaan ei vielä tiedä.

Naurettavan tyhjä lause: pienestä se on kiinni. Toinen yhtä tyhjä: koskaan ei tiedä. Mutta niin se vaan on.

Kannattaa niitä kukkiakin haistella.

***

We tend to think that our lives will just go on and on and we’ll live happily ever after. But literally anything can happen at anytime. It’s hard not to take everything granted but maybe we should try to.