Kunpa olisin tiennyt

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tunnen viehtymystä jaaritella kun minä olin nuori -juttuja. Yleensähän näissä on tapana kauhistella nykynuorison turmiollista tilaa ja rappiollista käytöstä. Ei tuollaista minun aikanani sentään ollut!

Kun minä olin nuori olivat treenikuteetkin…öö…tuota…Kuva täältä.

Vaan ei ole nuorison kauhistelukaan entisensä. Nykyäänhän ne harrastavat liikuntaa joka päivä, syövät terveellisesti ja harjoittavat varmaan jotain meditaatiota kun ovat niin positiivisia koko ajan. Ei ollut kuulkaa tuommoista ysikytluvulla!

Mikä on hirveä harmi.

Minun nuoruudessani ystäviä ei tavattu salilla eikä smoothiebaarissa. Me notkuimme toistemme kotona, kaduilla ja kahviloissa. Kahviloissa, joissa ryystettiin seisonutta, ylivahvaa kahvia ja hengitettiin tupakansavusta harmaata ilmaa, osa suoraan filtterin läpi. Vähän vanhempina emme tavanneet toisiamme lenkkipoluilla emmekä tanssitunneilla, vaan baareissa.

Jos olimmekin harrastaneet liikuntaa lapsesta alkaen, lähes jokainen lopetti harrastuksen siinä rippukouluiän tietämissä. Osa jatkoi, mutta kukaan ei pitänyt sitä minään lifestylenä.

Myös lajivalikoima oli laaja ja innostava. Kukapa ei rakastaisi step aerobicia? Kuva.

Jos notkuimme jäähallilla, olimme siellä tiiraamassa Karhu-Kissojen pelaajia (tai siis muut tiirasivat, minua ei kiinnostanut urheilu sitäkään vähää). Jos olimme uimahallissa, emme suinkaan treenanneet, vaan lähinnä pyrimme hukuttamaan toisemme (jäätyämme henkiin ostimme kahvilasta munkit ja Hart-Sportia). Juoksimme kyllä, syksyisin omenavarkaissa.

Ehkä satuin vain tällaiseen kaveriporukkaan? Tai ehkä kyseessä oli yleisempi ilmiö?

Spice Girlsit tulivat muotiin kun olin jo vähän turhan vanha kuuluakseni kohderyhmään. Yhtyeessä oli viisi jäsentä, joilla jokaisella oli oma tyyli ja teema. Yksi viidestä oli Sporty Spice. Yksi. Jos ryhmä singahtaisi nyt julksuuteen, maustetyttöjen sijaan heidän nimensä luultavasti olisi jumppapirkot.

Toki liikunnasta ja terveistä elämäntavoista puhuttiin ysärilläkin, mutta vähemmän kuin nyt. Terveys ja hyvinvointi eivät olleet sellaisia megatrendejä kuin nykyisin. Ilmiö ei myöskään ollut niin kaupallinen. Esimerkiksi kohtuuhintaisten ja trendikkäiden treenivaatteiden valikoima oli niin suppea, että kun lopulta aloin liikkua, ostin toiset jumppatrikooni H&M:n lastenvalikoimasta, jotta saisin hieman vaihtelua.

(Todellakin lapset, täti mahtui silloin lasten trikoisiin. Tämä kertoo nimenomaan siitä, miten ysärillä liikuntaa harrastettiin, jotta oltaisiin laihoja.)

Kotona treenaaminen oli helppoa. Ja kuten mallin ilmeestä näkee, suorastaan riemukasta. Tehokkuudesta puhumattakaan! Kuva.

Liikunta ei ollut coolia ja muodikasta. Huippumallit kertoivat ylpeinä haastatteluissa, etteivät koskaan treenaa. Julkkiksia ja poliitikkoja ei pyörinyt liikuntatapahtumissa, tarkalleen ottaen en tiedä pyörikö siellä ketään. Joillain teineillä oli omia liikuntaharrastuksia, mutta pääasiassa niihin suhtauduttiin joko välinpitämättömästi tai vähätellen. Suoranaista pilkkaa taas saivat osakseen vetelän nuorison aktivoimiseksi tehdyt Power Mover -tapahtumat tanssikuvioineen*.

Niin, olihan meillä koululiikuntaa ja terveystietoa. Ensimmäisen anti oli opettaa liikkeitä, jotka pienentävät peppua (tämä ei ole vitsi). Toisessa käytiin läpi tule-sairauksia, mikä kiehtova ja liikunnan riemua sytyttelevä aihe teini-ikäiselle!

Nämä aihepiirit leimasivat koko keskustelua liikunnasta ja hyvinvoinnista. Kalorien kuluttaminen, kropan muokkaaminen – siis pienemmäksi – ja vanhoja ihmisiä koskeva kuntoutus tai mikä lie emmäkuunnellu.   

Tällaiset oli joka jalassa, mutta ei todellakaan treenitarkoituksessa. Kuva.

Minulle ei kukaan ikinä, kertaakaan, sanallakaan maininnut siitä, että liikunnasta voisi tulla hyvä olo ja iloinen mieli. Kukaan ei myöskään puhunut siitä, että liikkua voisi huvikseen, ilman että tarkoitus olisi muuttaa ruumiin muotoa, kokoa tai painoa. Varmasti näin ajattelevia oli, mutta sitä ajatusta ei koskaan sanottu ääneen.

Nykyisessä fitnessvimmassa ja treenivouhotuksessa on huonotkin puolensa. Mutta vaikuttaa siltä, että se on myös kasvattanut sukupolven, joka tykkää liikkua ja pitää huolta terveydestään. Ilmeisesti jopa siksi että se on kivaa ja siitä tulee hyvä olo.

Olisipa joku kertonut minullekin aiemmin.

 

*Koululiikuntaliitto järjestää edelleen Power Moveria. Kuvissa oli iloisia ihmisiä, ehkä sekin on nykyisin hauskaa. Toisaalta, listalta löytyi myös tapahtuma nimeltä Talvisotahiihto. Veltto teini sisälläni ns. repeilee tälle. Täti-ihminen minussa voisi osallistuakin.

***

When I was young, I never heard anyone talking about exercise and healthy living as a fun choices that would make you feel good. Exercise was seen as a way of getting or staying thin. Nowadays it’s considered as fashionable lifestyle and many people move their bodies just to have fun and feel nice. How fabulous is that!