Lahjattomat harjoittelee
Puuduttaako harjoittelu? Jurppiiko treenit ja haluaisit pelkästään kisata tai esiintyä? No lopeta ihmeessä moinen joutavuus. Harjoittelu on todellakin lahjattomille ja muutenkin vähän nysville kuuluu maailmalta.
Harjoittelu on aliarvostettua nykyään. Sunnuntain (19.5.) Hesarissa kerrottiin, että Helsinki City Runin osallistujapalautteen mukaan kolmannes juoksutapahtumiin osallistuvista lähtee mukaan lähes kylmiltään, vain parilla hassulla treenilenkillä valmistautuneena. Ex-jalkapalloilija Aki Riihilahti selvitti viime vuonna Ironmanin (3,8 km uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja päälle maraton eli 42 kilometriä juoksua) omien sanojensa mukaan harjoittelematta, aikaan 13:21:34. Ihan ongelmitta reissu ei tosin sujunut, Riihilahti kirjoitti kokemuksestaan kolumnin, jossa avautui suolistonsa loppuosan ongelmista matkan aikana. (Valitettavasti en löytänyt netin uumenista.) Nytin Suomen kiinnostavin ihminen -kisassa oli ehdolla Taisto Miettinen, joka on maailmanmestari useammassakin oudossa lajissa ja kilpaillut myös juoksun pikamatkoilla. Turhia hikoilematta: ”Viime kesänä kävin enintään kymmenen kertaa lenkillä.” Sama en mä mitään treenaa -ilmiö on tuttu myös taiteen piiristä: jokainen lienee lukenut menestyneen muusikon haastattelun, jossa tämä kertoo ettei osaa edes nuotteja, ja hittibiisikin on syntynyt tuossa vain tyhjänjauhannan ohessa kitaraa näppäillessä. Jostain syystä pitää antaa kuva, että synnynnäinen suvereenius on menestyksen taustalla eikä suinkaan kova treeni.
Mitäpä jos asia onkin niin? Yle uutisoi, että Michigan State Universityn professori Zach Hambrick oli metatutkimuksessaan saanut selville, että harjoittelu selittää vain noin kolmanneksen yksilöiden eroista monimutkaisissa tehtävissä. Metatutkimuksen aineistossa oli tutkittu shakkia ja musiikkia, ja todettu että huipputasolle pääseminen vaatii myös harjoittelua, mutta ”Jotkut pääsevät huipulle ilman runsasta harjoittelua, jotkut taas eivät runsaasta harjoittelusta huolimatta.”. Sitähän on väitetty, että menestyksen takana ovat ainoastaan sen eteen uhratut tunnit, mutta Hambrickin mukaan lisäksi tarvitaan älykkyyttä ja lahjakkuutta. Myös sillä on väliä, minkä ikäisenä harjoittelu alkaa. Oliko tämä nyt oikeastaan kenellekään uutinen? Totta kai taipumuksilla ja muilla geneettisillä ominaisuuksilla on vaikutusta, mutta eri asia sitten on, että missä määrin? Myös motivaatio ja sitkeys ovat taipumuksia, joita toisilta löytyy enemmän kuin toisilta.
Onko syynä räpeltävään uimiseeni harjoituksen vai lahjakkuuden puutteessa? (Öö molemmissa kröhöm.)
Onhan se tietysti vähän kurja ajatus, että joillain on syntymälahjana paremmat taipumukset ja geenikoodaus tulla vaikka huippu-urheilijaksi tai mestarisäveltäjäksi. Jotenkin tosi epäreilua! Ja kaikenhan piti olla on vain itsestä kiinni, oikeasta asenteesta ja siitä, että paiskii hommia tavoitteensa eteen.
Mielenkiintoista onkin, kuinka esimerkiksi taloudessa menestyneet ihmiset korostavat aina kuinka he ovat tehneet niin kovasti työtä, ihan hirveästi työtä, lapsesta saakka, koko ajan enemmän kuin muut. Miksi taiteen, harrastusten ja joskus urheilunkin piirissä väite on päinvastainen?
En osaa vastata. Lohdutuksena kuitenkin kaltaisilleni lahjattomille: on noiden ihmetapaustenkin takana selittäviä tekijöitä. Aki Riihilahti on entinen ammattilaisurheilija, joten treenaamattakin on lähtötilanne aivan eri kuin vaikka kaltaisellani toimistotädillä. HCR:n harjoittelematta selvittäneiden aikoja ei kerrottu, mutta tuskin ne aivan huippuja olivat, ja heilläkin saattaa olla taustana vaikka mitä muuta liikuntaa vaikka kuinka paljon. Lisäksi on aina se mahdollisuus että joku hiukan kaunistelee totuutta, ehkäpä vaikuttaakseen hiukan luonnostaan lahjakkaammalta tai jostain muusta syystä.
Itsekin lähden tässä muuten harjoittelematta Naisten kympille. Se on totuus, mutta ei koko sellainen. On minulla jokunen kilometri jo takanani, ja on tänäkin keväänä muutama lenkki tullut juostua. Sairasteluista johtuen tosiaankin muutama, joten itsestä se tuntuu siltä kuin en olisi harjoitellut lainkaan. Toisin kuin joillain onnekkaammilla yksilöillä tämä tulee näkymään tuloksessa, sillä jos on niin lahjaton kuin minä, on pakko harjoitella.
***
Practice may not make perfect says new research. Nowadays I can’t help wondering why it’s not cool to say that you’ve trained hard.