Läskileirillä

Tänään on ollut ohjelmassa kevyttä ryhdistäytymistä: aamulla tein hiukan lihaskuntoa ja ostin mercadosta mustikoita ja kreikkalaista jugurttia. Läskileiri ei tosin ole vielä ohi, lappasin koriin tuttuun tapaan myös Nutellaa ja croissanteja.

Ai mikä läskileiri? Toisin kuin alkuperäinen ilmaus, tämä läskileiri ei tarkoita sellaista, jolla hankkiudutaan eroon fläsästä. Täällä hankitaan sitä. Läskileiri tarkoittaa yleensä mitä tahansa matkaa, maalla vietettävää joulua, viikonloppua kylpylässä, kaupunkilomaa ja eritoten muutamaa viikkoa etelässä. Nimi tulee tietysti siitä, että näillä matkoilla tulee yleensä syötyä (ja juotua) yli sekä oman että kaverin tarpeen.

Toki matkoillakin voisi syödä terveellisesti, ja jotkut ehkä syövätkin. Itsekin pyrin aina pitämään ruokavaliossa myös tolkullisia ruokia, mutta en kerta kaikkiaan voi olla syömättä kaikkea epämääräisempääkin. Ensinnäkin siksi, että ulkomailla on aina kaikkea jännää, jota pitää maistaa. En ole koskaan nähnyt tällaista suklaapatukkaa! Täällä on mansikanmakuista maitoa! Mitäköhän tämä limu on, onko se edes limua? (Ei ollut, se oli mallasjuomaa. Tämä ei ole kiertoilmaus. Join sen rommi-suklaapatukan kyytipoikana. Terveyden perikuva kun olen.)

Toiseksi ulkomailla on usein kaikkea herkullista, jota pitää maistaa: leipomoissa, ravintoloissa, toreilla, kojuissa. Esimerkiksi Italiassa on vain välttämätöntä syödä gelatoa minkä ehtii, muutenhan kyseessä olisi hiukan sama homma kuin jos Roomassa viettäisi koko loman hotellihuoneessa telkkaria katsellen.

Nyt huijaan, ei ole täältä eikä edes Roomasta, vaan kyseessä on Fenocchio Nizzassa, jossa tarjolla on yli 100 makua. Ole siinä nyt maistamatta sitten! P.S. Tuo raparperi oli ihanaa!

Kolmanneksi lomalla tulee tehtyä asioita, joita ei muuten tee. Ravintolassa syömisen jälkeen (myös jälkiruokaa!) nappaa vielä jäätelön. Juo oluen keskellä päivää. Ostaa sipsejä mukaan rannalle.

Kolmas on neljännen peruja, eli sen että en usko siihen, että koko ajan pitäisi pingottaa syömisen kanssa. Enkä varsinkaan siihen, että lomalla pitäisi. Järjetöntä mässäämistä ei tietenkään ole mitään järkeä aloittaa…mutta hhmm vähän siihen suuntaan se saattaa liukua!

Tämän seurauksena tulee kannettua paria matkamuistoa itsessään. En tosin tiedä kuinka paljon, en ikinä katso vaa’asta. En uskalla! Yleensä tilannetta tasapainottaa se, että lenkkarit ovat aina matkalaukussa mukana ja päätyvät jalkaankin asti. Lisäksi yritän valita hotellin niin, että siellä on kuntosali. Tällä kertaa en ole vielä maratonin jälkeen juossut (muuta kuin pari askelta rannalla jotta saisin kivoja kuvia tänne…ööh tota palaan asiaan) ja kuntosali löytyi ainoastaan ensimmäisestä hotellista. En käynyt siellä. Eilen tosin huomasin, että täällä on kuntosali nimeltä Beach Gym. Nimi johtaa harhaan, olisin halunnut treenata rannalla bikineissä, mutta joudunkin ostoskeskuksen nurkkaan. Mikäli pääsen sinne asti enkä juutu alakerran konditoriaan…

Aavistuksen verran tunnen tästä syyllisyyttä. Hirveästi valkoisia jauhoja ja sokeria…liian vähän kuituja ja vitamiineja…missä on proteiini (ehkä pitää syödä sitä jäätelöä vielä enemmän?)…kahmaloittain suolaa…alkoholiakin usein… Mutta ihan hirveästi en jaksa. En ole edes varma onko se välttämätöntä, mutta ehkä joskus ryhdistäydyn oikeasti.

Siihen asti jatkan valitsemallani tiellä ja toivon, että housut mahtuvat päälle kun kotimatka alkaa.

***

All my holidays are fat camps. Not like the real ones, quite opposite. New foods! New products! I have no rules: beer on daytime and chocolate all the time! Crisps! Nutella! I hope my pants fit when it’s time to fly back home…