Maanantaikatsaus pelon täytteiseen viikkoon

En ole aikoihin tehnyt Maanantaikatsausta viime viikon treeneihin. Välillä siksi, että en ole muistanut ja välillä siksi, että ei ole ollut mitään katsastettavaa. Sekä välillä siksi, että ei ole ollut mitään mielenkiintoista katsastettavaa, vai kiinnostaako jotakuta oikeasti millä painoilla tein jotain salilla ja kuinka monta toistoa?

Ei siis katsastella sellaisia, vaan tämä fyysis-henkinen muistelo, jossa jokaista treeniä seuraa opetus kaltaisilleni hätääntyjille.

Maanantai: Lapsilla alkoi nuha, joten pelkäsin hysteerisesti tulevani kipeäksi. Ajattelin varmistaa treenit ennen sairastumista, joten käväisin päivällä salilla puolen tunnin ajan. En muista mitä tein, mutta vahva veikkaus olisi että vatsoja ja yläkroppaa, koska en tee koskaan muuta. Iltasella arvoin, että juostako nyt väsymyksestä huolimatta vaiko levätä ja odottaa huomiseen, joilloin saattaisin olla flunssassa. Menin, ja juoksin ylikulkusiltaa eestaas 35 minuutin ajan. Homman nimenä oli mäkitreeni, mutta en tiedä lasketaanko sitä jos se on noin hidasta kuin tein? Päivän opetus: Mene, erityisesti jos pelkäät että et viikkoon pääse.

Tiistai: Ohjelmassa oli Rock the Polen HIIT-tunti, joka kestää puoli tuntia. Kivaa, hikistä ja virkistävää. Näillä tunneilla kaikki ovat yleensä hyvin huolissaan siitä, että jaksavatko. Jaksavat. Päivän opetus: Mene vaikka pelkäisit että et jaksa.

Helsinki City Triathlonissa kaikki eivät olleet kovia uimareita. Kunpa olisin tiennyt.

Keskiviikko: Juoksin hakemaan lasta synttäreiltä WeeGeestä. Matkaa tuli vajaat kahdeksan kilometriä, ja aikaa tuhraantui melko lailla johtuen paitsi jalkojen tukkoisuudesta, myös hiukan siitä, että en koko ajan tiennyt olenko reitillä. Yritin nauttia säästä sillä muistin, miltä tuntui maratonharjoittelu samoilla teillä lumessa kahlaten, rännän vihmoessa naamaan. Päivän opetus: Mene, vaikka pelkäisit eksyväsi Espooseen, ja erityisesti mene hyvän sään aikana.

Torstai: Paloheinäjuoksussa vänksähti jotakin lonkassa, enkä ole siksi uskaltanut tankoilla. Torstaina kuitenkin otin hiukan tuntumaa tankoon, ja menin vielä illaksi seuraamaan kun Rock the Polen showryhmä esiintyi Kansalaistorilla. Itse en tanssahtanut saati esiintynyt, mutta opetus tulee muista inspiroituneena: Jos on esiintymismahdollisuus, niin mene vaikka kuinka pelottaisi.

Perjantai: Lepopäivä. Olisi pitänyt juosta, tai edes vilahtaa lounasaikaan salille, mutta aika loppui kun tuli kiirus työpaikan virkistyspäivään. Päivän opetus: Välillä pitää levätä ja virkistäytyä, mutta siinä vaiheessa kun pöytään haetaan viidettä pulloa kannattaa lähteä kotiin tai aamulla pelottaa.

Lauantai: Vietimme kesäkisailuillan Eläintarhan kentällä, ja aikomuksena oli vetäistä muun muassa Cooperin testi. Tässä vaiheessa kirosin edellisen illan virkistäytymiset… Kisailimme vauhdittomassa ja vauhdillisessa pituushypyssä (ensimmäisessä hyppäsin oman pituuteni, toisesta ei tullut sitten mitään), kuulantyönnössä (hhmm sinnepäin), keihäänheitossa (juuei) ja Cooperissa. Ilman edellisillan virvoitusjuomia olisin juossut ainakin 3 500, mutta nyt jouduin tyytymään hyvään tulokseen. Paransin kuitenkin viime syksyistä noin neljäkymmentä metriä…tällä vauhdilla saavutan erinomaisen tuloksen alle kolmessa vuodessa! Päivän opetus: Osallistu Cooperiin vaikka pelottaisi.

Pitkälle lensi! Tai siis työntyi. Työntöityi?

Lisäksi olin seuraamassa Helsinki City Triathlonia. En osallistunut siihen itse, sillä ajattelin, että en kehtaa vetää könöttävää mummosammakkoani tyhjentyneessä altaassa, hätäsukeltaja vieressä kyttäämässä. Huomasin tämän pelon aiheettomaksi, sillä jo ensimmäisessä seuraamassani lähdössä oli mukana tyyppejä, jotka sammakoivat iloisina mitekuten 1/4 matkasta, ja vaihtoivat sen jälkeen kelluskeluun ja potkutteluun selällään. Päivän opetus nro 2: Osallistu, vaikka pelkäisit olevasi kaikkein huonoin.

Totaalinen lavastus muka-keihäänheitosta. Kenelläkään paikallaolijoista ei ole mitään käsitystä siitä, miten homman pitäisi sujua. Tai on, mutta kun se ei sujunut niin.

Sunnuntai: Jalkoihin sattui, ja olkapäähän ja vatsalihaksiin (sen siitä saa kun alkaa yleisurheilla vailla hajuakaan tekniikasta), mutta maraton lähestyy, joten suuntana oli pitkä lenkki. Lähdin hilpeänä matkaan, mutta hyvin äkkiä hommasta tuli kamalaa! Sain raahustettua 17 kilometriä, mutta niihin kului aikaa reilusti päälle kaksi tuntia. Kävelin matkasta varmaan neljäsosan, koska olin niin väsynyt ja huonovointinen. Olisin saattanut kaivata tälle viikolle joko enemmän lepoa tai vähemmän virkistymistä jaksaakseni paremmin… Päivän opetus: Jos ei yhtään pelota, niin mieti maratonia, ala pelkäämään ja mene.

***

My training week. What I learnt: Never skip exercise (or anything) because you’re scared. Scare as much as you like but go anyway.