Olen supersankari!

Menin tänään edelleen kipeänä puolikkaaksi päiväksi töihin. Kun siellä oli jotakin äärettömän tärkeää, mikä oli hoidettava tänään. Lopputulos oli se, että päädyin tekemään täysin turhaa ja aikaa vievää hommaa. Siinä missä yleensä olisin pyöritellyt silmiäni, no tämmöistä täällä sattuu, suorastaan kihisin kiukusta. Että raahaudun tänne flunssaisena ja vaikka lapsetkin on kotona kipeänä ja joudun käyttämään hirveästi aikaa turhuuteen, joka olisi ollut vältettävissä hyvin helposti, jos muut asiaa hoitaneet vain olisivat viitsineet!

Kun lopulta pääsin töistä ja raahauduin kauppaan, pimeys riepoi suunnattomasti. Eikä pelkkä pimeys vaan ihan kaikki. Etupäässä kiukutti se, että en ole päässyt treenaamaan ja nyt tuntui, ettei enää huvitakaan. Ajattelin, että en kyllä jaksa mitään ikinä, puran tangon ja heitän lenkkarit ikkunasta jonkun ohikulkijan päähän ja hautaudun sohvalle loppuiäkseni juomaan kaljaa ja syömään karkkia.

Kun tulin kaupasta, minulla oli kassissa pelkästään terveellistä ruokaa ja uusi MeNaiset Sport -lehti. En tiedä mitä siinä tapahtui, mutta siis että mä olen super! Suorastaan supersankari!

Parempi näin!

Nyt syön hyvin ja inspiroidun. Opin lehdestä jo uuden termin lajilutka. Se on sellainen kevytlenkkarinen akka, joka vaihtaa lajia koko ajan. Taidanpa olla. Vai olenkohan mä lajipoly? Mulla kun on noi pari vakkaria ja sitten sellaisia, joihin mulla on vaan yhden illan suhde. Toisia muistelen ilolla ja toisia kauhulla. Joskus niistä tulee jotain vakavampaakin.

Onneksi tässä asiassa saa olla niin holtiton kuin haluaa ja se on jopa terveellistä. Hei tyyppi siellä kadulla, joo sinä just, heitätkö ne lenkkarit takas tänne ylös, emmä jääkään sohvalle?

Pissed off on a crappy monday, felt like giving up on training for good. Then I went to grocer’s…yup, risky timing. But I came out with a bag full of healthy stuff and a fitness magazine. Like a real superhero!