Huomasit ehkä Natan kehonkoostumusmittauspostauksen White Trash Disease -blogissa? Olet saattanut myös törmätä Go POLE or Go Home -blogin Päivin vertailun pihtimittauksesta ja Tanita-kehonkoostumusmittarista. Kenties olet nähnyt aikaisemmin tämän naisten rasvaprosentteja havainnollistavan kuvan:

Kuva täältä*.

Tai tämän:

Kuva täältä*.

Taikka tämän…aihe kiinnostaa, joten kuvia riittää:

Kuva täältä*.

Jos tiedät oman rasvaprosenttisi, olet ehkä tässä vaiheessa vähän ihmeissäsi. Tai jos tutkit näitä tarkemmin, niin huomaat, että eivät nuo luvut ja naiset niillä ihan samoilta näytä. Vihjaa hieman siihen suuntaan, että pelkkä rasvaprosentti ei ehkä ole hirveän luotettava lukema. Silti nykyisin sen seuraamisesta tullut arkipäiväistä, mittaukseen pääsee monessa paikassa ja aika edullisestikin. Mutta kannattaako sitä tuijottaa ja mitä se kertoo?

Pyysin lupaa lainata tätä postausta varten Natan ja Päivin kuvia. Molemmat naiset ovat paljon treenaavia, ja näin ulkopuolisena kuvia katsomalla lihaksikkaassa ja vähärasvaisessa kunnossa. Entä mitä sanoo mittari?

Päivin rasvaprosentti oli pihtimittauksella 23,6 ja Tanitalla 24,1, painoindeksi taas on 20,8. Se kombo näyttää tältä:

Päivin kuva täältä.

Natan rasvaprossa oli InBody-laitteella mitattuna 19,8 ja painoindeksi 23,8, mikä näyttää tältä.

Natan kuva täältä.

Itse en olisi uskonut, että rasvaprosentissa olisi noinkin iso ero. No, eri laitteilla mitatut tulokset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, eivätkä myöskään tällaiset erilaisissa tilanteissa otetut kuvat (lisäotoksia löytyy toki molempien blogeista).

Samakaan prosentti ei automaattisesti näytä samalta eri ihmisillä, tuskin edes silloin kun kehon koko koostumus olisi samanlainen. Muiden kehon ainesosien määrä kokonaispainosta vaikuttaa rasvaprosenttiin, mikä on tässäkin osaltaan näiden esimerkkilukujen erojen syynä. Aika selvästi tässä näkee, että treenattu kroppa ei tarkoita jotain tiettyä lukemaa jonkun tietyn vehkeen näytöllä, eikä siksi johonkin numeraaliin kannata fiksoitua.

Vertailun vuoksi vielä minun kuvani. Lihaksen määrä on suunnilleen tällainen:

Ja vähän enemmän kokonaiskuvaa näyttää tältä:

Entä ne luvut? Painoindeksini on noin 22,3 (noin, koska painoni sahaa koko ajan jonkun verran) ja rasvaprosenttini viimeisimmän mittauksen mukaan 25,4.

Siispä: vaikka rasvaprosentin muutosten seuraaminen voi olla kiinnostavaa ja motivoivaa, sen vertaileminen muiden prosentteihin tai netistä löytyviin kuviin ei kerro yhtään mitään. Eikä tiettyä numeroa ei kannata ottaa tavoitteeksi, paitsi ehkä silloin jos se on ennestään tuttu luku, johon pyrkii takaisin. Myöskin sellaiset ”totuudet” kuin naisilla näkyy vatsalihakset kun rasvaprosentti on alle 20, ovat täysin yksilöllisiä.

Joten mikäli rasvaprosenttiaan haluaa seurata, pitää vertailu tehdä samalla laitteella ja verrata ainoastaan omiin aikaisempiin tuloksiin. Siltä varalta, että et usko minua, lainaan vielä ravitsemusasiantuntija Patrik Borgia:

Lyhyesti sanottuna nióista rasvaprosentin mittareista ei kannata välittää yhtään. Siis ei yhtään. Toki ne antavat lukunsa desimaaloin tarkkuudella ja jokaisella laitteella on oma asteikko, mutta se on lumetta koska luvuilla ei ole oikeaa kiinnekohtaa ylipainoon joka saadaan vain isoista tutkimuksista.

Ja eri mittarit antavat aivan erilaisia lukuja ja eri rakenteiset ihmiset saavat eri lukuja. Vaihteluväli reilunkokoisella ihmisellä eri mittareilla mitattaessa on esim. meidän tutkimuksissamme ollut usein 20-40 %. Eli jokin mittari antaa jollekin tulokseksi 20 % ja minuutn päästä toinen mittari voi antaa luvun 30 %. Se kertoo varmaan riittävästi miksei niistä kannata niin välittää. – – Ei ole ihan harvinainen tapaus että BMI 20 nainen alkaa laihduttamaan koska rasva% mittari anta tulokseksi 32 % – joka ei siis oikeasti merkitse mitään. Tai joku on mitattu omalla salilla ja saanut arvon 25 % ja puoli vuotta myöhemmin saa jossain messuilla toisella mittarilla arvon 36 % – vaikka oikeasti kehossa ei ole tarvinnut tapahtua mitään muutosta. (Lainaus täältä.)

Samaisessa tekstissä Borg kertoo myös, että samat muutokset, joista kehonkoostumusmittauksella haetaan tietoa, ovat selvitettävissä ilmaiseksi ja helposti kotona: ympärysmittoja seuraamalla. Mutta toki tekniset vempeleet ovat jänniä ja on kiinnostavaa nähdä tarkkaa dataa sisuksistaan, vaikka se ei niin ihan paikkaansa pitäisikään. Olen itsekin käynyt noissa mittauksissa useasti, ja menen näistä tiedoista huolimatta varmaan uudestaankin. Jostain syystä se numero on silti kovin kiinnostava!

Sama hommahan on painon kanssa. Tulee sitä vahdattua vaikka turha vaa’an lukemaa on tuijottaa. Katsopa vaikka tätä kuvaa:

150 paunaa on noin 67,5 kiloa. Kuva täältä*.

Ihan varteenotettava on sekin vaihtoehto, että lopettaa kaikenlaisen mittailun ja syynäilyn, paitsi sen onko olo okei.

*Asteriskilla merkityt kuvat viekkaudella ja vääryydellä varastettu internetin syöveireistä, eikä alkuperäistä tekijää ole tavoitettu. Merkitsemättömät kuvat julkaistu luvalla.

***

Fat percentage: what’s good, what’s bad and what’s ugly? Seems that the percentage doesn’t tell much anything. You’ve probably already learnt that weight doesn’t tell much either. If you want to record the changes you’re makin you’ll need but a measure tape. Or maybe you could just stop measuring yourself in any other matter than how you feel?