Otsikon faktoista huolimatta pikkuinen katsaus siihen minne ollaan menossa.

Reilun kuukauden päässä odottaa Las Palmasin maraton. Olen suhtatunut siihen hyvin huolettomasti siitä huolimatta, että olen treenannut hyvin huolimattomasti. Huolimattomasti tarkoittaa siis vähän, tai olemattomasti. Syistä 1.) väsymys, 2.) laiskuus, 3.) kiireet, ja viimeisimpänä sekä vähäisimpänä syysflunssa.

Ennätystä lähden totta kai hakemaan, mutta hiukan epäilen voiko moista olla luvassa. Syistä 1.) Las Palmasissa ei ole isoa joukkoa juoksijatovereita eikä kannustajia tsemppaamassa, ja yksin on vaikeampi pitää vauhtia, 2.) katso edellinen listaus. Mutta eipä sen niin väliä, ajattelen ainakin tässä vaiheessa. Ajattelen myös hilpeitä ja odottavia ajatuksia, paitsi sinä hetkenä kun näin uusimmassa Maku-lehdessä kuvan Las Palmasin rannasta. Ruumiin läpi kävi refleksinomainen, karvat pystyyn nostava kipumuisto. Sen jälkeen aloin taas innokkaasti odottaa. Kestääköhän tämä lähtöviivalle asti vai ilmaantuuko se aiemmin kuumottanut pelko takaisin?

On se yksi parhaita mahdollisia näkymiä juostessa katsella vaikka aiheuttikin traumaattisen takauman. Kuva.

Koska en malta odottaa maratoniin asti että pääsen tapahtumaan juoksemaan, ilmoittauduin myös Messujuoksuun. Puolikkaalle. Mikään ennätysreitti ei ole tiedossa, sillä siellä on kuulemma mutkaa ja porrasta sekä sen sellaista. Uskoakseni se on kuitenkin erinomainen treeni ja erinomaiseen aikaan maratonia ajatellen. Sitä ainoastaan epäilen, että miten jaksan juosta 21 kilometriä sisätiloissa ja ilmeisen lyhyttä rataa? Toisaalta kesällä tuli kipitettyä 900 metrin rataa usea kierros, ja se oli yllättävän mukavaa.

Kaksi kisaa kalenterissa, sehän ei tunnetusti riitä mihinkään. Olin haaveksinut siitä, että osallistuisin ensi kesänä Tukholman ultramaratonin lyhyemmälle matkalle, eli 50 kilsan reitille. Sitten tajusin, että se juostaan elokuussa. En uskalla ottaa sitä riskiä, että pitäisi jolkottaa 50 kilometrin verran helteessä, kyseinen matka on ihan tarpeeksi hurja ilman piinaavia sääolojakin!

Entäpä Tukholman maraton…pistäisinkö ilmoittautumisen sisään? Toisaalta en ole juossut maratonia Helsingissäkään. Pitäisi sekin kokea. Valintoja, valintoja!

Pohdin myös telinevoimisteluharrastukseni tulevaisuutta huomattuani, että puhuin siitä tyyliin tiistai-iltaisin ei sitten sovi, mulla on treenit. Ilmeisesti olenkin jatkamassa ensi vuoden puolella. Uuttakin lajia aloittelen, ja sitoutumisvaikeuksistani huolimatta pistin nimen listaan toukokuun loppuun asti: Facebookissa seurailevat ehkä huomasivatkin, että ilmoittauduin Bollywood-tunneille! Niistäkin olen haaveksinut herra ties miten kauan. Toivon mukaan en joudu suoraan johonkin showryhmään…

Näiden lisäksi panostan pikkuisen myös salitreenaamiseen. Tilasin juuri PT:ltä ohjelman, ja kerran sen tehtyäni olen aika innostunut. Se on nimittäin erilainen mitä olen aiemmin tehnyt: kaikki liikkeet on suunniteltu pelkästään muiden treenien tueksi eikä yhdelläkään pyritä isoihin kilomääriin niiden itsensä vuoksi, saati trimmaamaan taikka muotoilemaan sieltä ja täältä.

Niin ja joulukin on kohta. Silloin meinaan treenata niin paljon kuin ikinä kykenen, toivon mukaan pysyn terveenä!

***

Some plans for the future… Las Palmas marathon is coming and I’m actually thinking that this will be a happy reunion. Before a full one I’m about to run a half marathon – indoors. Not so sure about that one! My relationship with gymnastics is still under consideration so I’m plannig to have a hot fling with Bollywood classes. And I’ll be hitting to the gym – this time with a plan, it’s getting serious you see.