Keskiviikkokatsaus: raskas viikko, hyvä viikko

Tässä vasta keskiviikkona saapuva maanantaikatsaus, minkä johdosta nimi on ovelasti muutettu keskiviikkokatsaukseksi. Viime viikko oli melko sekopäinen ja työntäyteinen. Toisin kuin voisi olettaa, sain mahdutettua siihen treenejä hämmästyttävän hyvin.

Maanantai: Tykkään treenata maanantaisin: viikko on vasta alussa ja jotain jo tehtynä. Menin töistä salille, jossa treenasin 35 minuuttia ja venyttelin spagaatti mielessäni 25. Kotiin päästyäni söin ja lähdin vielä 50 minuutiksi juoksemaan. Aluksi olin ihan poikki, mutta sitten innostuin tekemään pari vetoa ja pienimuotoista vauhtileikittelyä. Hyvin pienimuotoista, mutta mainittavaa, sillä yleensä junnaan sitä samaa hidasta vauhtia koko matkan. Kun en kovempaan kykene.

Tiistai: Tein hiukan lyhyemmän päivän töissä, ja ehdin siksi mahduttaa mukaan kaksi tuntia tankoilua.

Keskiviikko: Tässä vaiheessa alkoi jo kiirus painaa päälle, ja sain tehtyä vain 20 minuutin salitreenin. Se oli kuitenkin 20 minuuttia tyhjää enemmän, joten kyllä kannatti. Illemmalla juoksin hakemaan lapsen treeneistä, ja koska lenkki jäi lyhyeksi (siksi että lähdin liian myöhään), jolkottelin vielä toisen vartin päälle.

s6-93_22_11_13_21_58.png

Hehhehhee..heh…he…krhm. Kuva täältä.

Torstai: Muu perhe lähti uimaan, ja minä olisin halunnut mukaan. Olin kuitenkin tankoilun takia jättänyt telinevoimistelun tiistaina väliin, ja mietin että jos nytkin jätän, kynnys nousee enkä enää ensi viikolla saa mentyä. Suuntasin siis Kisahallille, ja selviydyin jälleen mitenkuten. Olin yllättävän hyvä erilaisissa takaperinkuperkeikoissa, mutta käsillä en olisi jaksanut seistä yhtään. Treenien yhteydessä tuli tehtyä spagaattivenytykset.

Perjantai: Tarkoitus oli ehtiä jossakin välissä 15-tuntista työpäivää salille, mutta en ehtinyt. Tai oikeammin en saanut aikaiseksi, kyllä se johonkin väliin olisi pusertunut. Mietin useaan otteeseen, onko parempi mennä ja ehkä saada energiaa vai jättää väliin ja ehkä säästää sitä? Lopputulemana voisi olettaa, että energiat menivät tuohon vatvomiseen…

Lauantai: Olin suunnitellut lauantaista lepopäivää, sillä perjantaita ei sellaiseksi voinut laskea vaikka treenit jäivätkin väliin. Ohjelmaan tunki kuitenkin tunti kevyttä tankoilua.

Sunnuntai: Mielessäni oli pitkä lenkki, mutta ei irronnut. Vanusin kotona koko päivän, ja sain lähdettyä vasta illansuussa. Juoksin erittäin laiskoja intervalleja (siis reipas kävely–hidas juoksu) 50 minuutin ajan, minkä jälkeen tein vielä lihaskuntoliikkeitä noin vartin. Testasin muun muassa jumppapallon kuljetusliikettä suorilta käsiltä suorille jaloille (löytyy jumppapallopostauksen viimeisestä videosta). Spagaattivenyttelyn jätin väliin, koska joko tunsin tai kuvittelin tuntevani pientä rasituskipuilua takareidessä.

Yhteensä noin kahdeksan ja puoli tuntia. Juoksukilometrejä (ja minuutteja) olisi mieluusti saanut tulla enemmän, mutta muuten olen olosuhteet huomioon ottaen tosi tyytyväinen.

 

P.S. Tässä oli vielä loppukaneettina hilpeä toteamus siitä, että syysuuvahteluni taitaa lopultakin olla ohi, mutta näin pari päivää alkuperäisen tekstin kirjoittamisen jälkeen huomaan olleeni turhan positiivinen. No, tulee vielä päivä jolloin se on ohi. Ehkä jo huhtikuussa!

P.P.S. Kaikki vinkit (siis ihan kaikki) syksyisen uupumisen kumoamiseksi otetaan ilolla vastaan.

***

My training week: It was a good exercise week but an exhausting one at work. On monday I was at the gym, streched and ran, on tuesday I pole danced, on Wednesday it was time for gym and a jog, on Thursday I did gymnastics, on Friday I worked from 9 to 24 and was tired as hell, on Saturday I pole danced a little bit and on sunday I ran. Now I’m waiting for the spring.

Suhteet Oma elämä Liikunta Työ

Lintsarin tunnustus

Viime viikolla treenasin hyvin. Siitä on postauskin valmiina, maanantaikatsaus joka unohtui maanantailta. Tuosta unohduksestakin voi ehkä päätellä, että tämä viikko ei ole lähtenyt yhtä reippaasti käyntiin. Eilen päädyin pitsalle töiden jälkeen, meillä on hiukan erikoistilanne siellä päällä, joten pitsa tuli tarpeeseen. Tänään päädyin lusmuilemaan, ja sekin tuli tarpeeseen.

Minusta on ollut aina todella vaikea erottaa sitä, olenko oikeasti liian väsynyt vai laiskottaako vaan. Tänään ei laiskottanut, vaan olen hyvin, hyvin väsynyt. Oikeasti. Silti melkein lähdin telinevoimisteluun. Sitten mietin, että ehtisin nähdä lapsia vain vajaan tunnin ajan, ja koin kliseisen ja sentimentaalisen (sanoinhan, että olen hyvin väsynyt) ne ovat pieniä niin vähän aikaa! -puuskan. Lievää syyllisyyttä tuntien jäin kotiin, ja kasaannuimme kaikki sängylle lukemaan. Yksi nukahti kesken kaiken. Toisin kuin voisi olettaa, se en ollut minä.

PB260869.JPG

Kaksi esillä ja yksi maastoutuneena. (Lukemisen lisäksi myös leikimme kameralla.)

Yritän telinevoimisteluun uudelleen torstaina. Ja uskallan tunnustaa kun ohjaaja tulee sitä kysymään: Kyllä Lena, minä lintsasin. Uskon vakaasti, että joskus sekin on hyvästä.

***

I was too tired for gymnastics class today. So I spent time with my children. Luckily they were as tired as I am.

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta Ajattelin tänään