Spagaattikatsaus hämmentävine ennen–jälkeen kuvineen
Olen taas alkanut haaveilla spagaatista. Pidempään seurailleet ehkä muistavatkin, että se on ikuisuustavoitteeni. Ikuisuus siksi, että mitään ei oikein tunnu tapahtuvan.
Jotkuthan venyvät spaguun tyyliin kuukaudessa. Itse lähdin tavoittelemaan sitä alkukeväästä 2011, ja maa on edelleen kaukana. Osasyy on se, että kun edistystä ei tunnu tapahtuvan pinnani ei riitä, ja lopetan pitkäksi aikaa. Mutta olen myös venynyt ja venynyt viikkoja sekä kuukausia peräjälkeen ilman kovin konkreettisia tuloksia.
Viimeisin, muutaman kuukauden kestänyt tauko johtui tosin ihan kunniallisesti rasitusvammasta. Venymistauon takia pelkäsin, että olen jäykistynyt niin että jään metrin päähän lattiasta. En sentään – mutta mitä ihmettä vertailukuvat paljastivat!
Tämä huippulaadukas otos kuvaa tilannetta kesällä 2011.
Tämä räpsy taas on viime viikolta.
Ensimmäisessä kuvassa olen vimmaisesti venyttänyt spagaattia ainakin edeltäneet neljä kuukautta. Jälkimmäisessä olen ollut vähintään vastaavan ajan venyttelemättä. Miksi noissa ei ole isoa eroa? Onko minussa vain yksi spagaattiasetus, ja se on valitettavasti noin kurjan ylhäällä lattiasta? (Entä miksi minulla oli pidemmät jalat vuonna 2011? Kuluvatko ne juostessa?)
Epäilys kalvaa. Onnistunko saamaan spagaatin ikinä?
Kuten olen kertonut, olen selvittänyt näitä spagujuttuja netistä ja kaikilta mahdollisilta asiantuntijoilta (sekä ihan sattumanvaraisilta tyypeiltä myös). Edelleenkään en tiedä, onko spagaatti tosiaan fyysisesti mahdoton joillekin, vai onnistuuko se jokaiselta kunhan tarpeeksi jaksaa yrittää. Olen kuullut myös enemmän ja vähemmän järkevän kuuloisia teorioita siitä, mikä on kun ei mene. Omituisin väittämä on liian heikot jalkalihakset. Ensinnäkin jalkalihakseni eivät ole mitenkään erityisen heikot, ja toiseksi häh? Yleensähän spagu on parempi heikomman jalan puolelta? Lonkan rakennetta on myös veikattu syyksi, ja tämä huolestuttaa minua. Voiko siellä olla jotakin asettunut niin, että en vaan voi onnistua? Viimeisin kuulemani syy oli liian jäykkä alaselkä. Ihan ei mene jakeluun, että mikä se estävä mekanismi on, mutta jäykkyyttä en voi kiistää.
Muuten en ole erityisen venymätöntä tyyppiä, kämmenet menevät suorin jaloin lattiaan tuosta vain ja milloin vain. Luulen, että pahin kinnaus on lonkankoukistajissa, mutta varma en ole. Tosin siltä näyttäisi myös kuvissa. Sivuspagun kanssa minulla ei ole toivoakaan, sekin saa pohtimaan raskain mielin lonkkien tilannetta.
No, katsotaan edelleen. Venytän sitkeästi jonkin aikaa, ja vertaan tapahtuuko mitään.
Jos sinäkin haaveilet spagaatista, niin suosittelen kokeilemaan spagujippoa, sen pariin palaan itsekin. Toinen lapseni ja ainakin yksi lukijani on onnistunut sen avulla!
***
I want to do splits but it seems I can’t. Why, why, why?
