Ihana Tampere & vaihvihkaista edistymistä

Juoksin tänään Tampereella. Tulin lappu rinnassa ylös Tammerkosken rantaa, kun Rossoon matkalla ollut pariskunta huomasi minut. Nainen: Kato, maratoonari! Mies: [Ensin joojookatoskatos-myhistysääntä, sitten hämmentyneenä lappuni huomattuaan] … Ei kun toi on 24-tunnin juoksu! [perääni huutaen] Hullu!

P8310169.JPG

No toki nyt vielä yksi! Ja yksi! Ja yksi!

En kääntynyt taaksepäin korjaamaan virhettä, sillä harvoin sitä noin mairittelevia nimityksiä saa osakseen. Ei kai nyt yhden täysmatkan juostuaan ilkeä itseään maratoonariksi kutsua..? Ja että oikein kunnon ultraajaksi luullaan, johan nyt!

Juoksin kyllä 24 tuntia kestävässä tapahtumassa, mutta siinä sai jokainen juosta haluamansa määrän kierroksia reilun yhdeksänsadan metrin pituista reittiä, vuorokautta ei siis tarvinnut jatkaa. Joka kierroksesta lahjoitettiin 2 euroa nuorten syrjäytymisen vastaiseen työhön, ja juoksijoiden 10 euron osallistujamaksut menivät nekin lyhentämättömänä samaan tarkoitukseen. Tapahtuman järjesti Tampereen seurakuntien Uusi verso -toimintaverkosto, ja hyvin järjestikin. Käytössä oli chipit, jotka laskivat kierrokset, reitti oli kivan kompakti ja huoltoakin tarjolla. Sekä erilaista ohjelmaa, jota en kyllä juuri kerennyt seurata.

Suunnittelin, että olisin juossut 25 kierrosta, mutta aikatauluongelmista johtuen en ehtinyt kuin 19. Ajankäyttöongelmat aiheutuivat siitä tosiseikasta, etten mitenkään pystynyt vastustamaan kirpputorin kutsua kun sellaisen ohi satuin kävelemään… Eikä muuten olisi kannattanutkaan, löysin ihastuttavan 80-lukulaisen jakun sekä trikoomekon samalta vuosikymmeneltä, villahupun talveksi ja 100% kasmiria(!) olevan lyhythihaisen neuleen. Kiitos Tampere!

P8310166.JPG

Kirjaimellisesti vai symbolisesti?

Kiitokset Tampereelle muutenkin, tämän päiväinen juoksu oli I-H-A-N-A. Luulin, että kokisin suuria vaikeuksia kiertää samaa lyhyttä reittiä, mutta ei. Se oli itse asiassa varsin virkistävää, matka oli niin lyhyt ja etenemisen huomasi niin paljon konkreettisemmin kuin suoraviivaista reittiä juostessa. Kierros oli ohi että tsädäm! Jonkin verran lisäbonusta matkaan sai myös siitä, että mietti homman tarkoitusta kyllä minä nyt yhden vielä juoksen, kaksi euroa lisää..!

Yritin saada kasaan 20 kiekkaa, mutta tosiaan 19:n kohdalla alkoi olla sen verran kiire bussiin, etten uskaltanut enää lähteä yhdelle. Olin kasaan saamaani matkaan kuitenkin tyytyväinen, ja onnikkaan ehdittyäni myös aikaan. Tajusin nimittäin juosseeni puolimaratonin ennätysvauhtiani vaikka tarkoitus oli vain kepeästi treenailla. Edistystä on siis päässyt jossain vaiheessa tapahtumaan. Mikä parasta, lähes koko ajan lähes koko lenkki tuntui kevyeltä ja mukavalta. En halua toivoa liikoja Tukholman suhteen, mutta hyvää tämä lupaa, ei voi mitään!

P8310170.JPG

Tyylikäs vessaotos ennen juoksua. Huomaa naulakossa roikkuva muovikassi: siinä ovat kirppalöytöni!

Tämän tapahtuman takia päätin jättää yöjuoksut väliin. Midnight Run olisi ollut kiva (vaikka nyt tuolla näyttää alkavan melkoinen myrsky salamoinnista päätellen), pitäisi kerrankin osallistua ajanotolliseen kymppiin… Tänäänkin meinasin testikymppiä, mutta ajatus putkahti mieleeni vasta kahdeksannen kilometrin kohdalla, joten ei se nyt kovin kummoisesta testistä käynyt! Toisenlainenkin yöjuoksumahdollisuus olisi ollut tarjolla, kun Elixia kutsui minut Fashion & Fitness -tilaisuuteen, jossa olisi muun muassa esitelty syksyn uutuusjumpat. Kovasti olisi kiinnostanut, mutta päästyäni sohvalle en enää saanut kammettua itseäni ylös.

P8310161.JPG

Juoksin uusilla ”turistilenkkareillani”, jotka vaihtuivat bussissa saman tien villasukkiin. (Kuva menomatkalta, takaisin tullessa kengät olivat peittyneet pölykerrokseen…se siitä uutuudenhohdosta sitten!)

Hieno päivä ja hieno juoksu kaiken kaikkiaan, kannatti todellakin lähteä!

MUOKATTU 1.9.2013 klo 10.00, oli vähän nuo mitat hakusessa…

***

I run for charity today first time ever. And I have to say this was one of my best runs ever.

Suhteet Oma elämä Liikunta Uutiset ja yhteiskunta

Ystäväkirjahaaste

Sain Mariettalta ystäväkirjahaasteen. Jee! Ystäväkirjat ovat ihania, mutta niihin on älyttömän vaikea vastata. Tähänkin oli.

1. Kerro itsestäsi jokin asia, jota emme blogisi perusteella ehkä vielä tiedä.

Alkoipa vaikeasti. Tuli ihan ramppikuume tämän kyssärin kanssa ja ajattelin, että en kyllä keksi mitään. Mutta sitten keksin ja se innoitti myös postauksen kuvitukseen!

Pidän tosi, tosi, tosi paljon mysteeritehtävien ratkaisemisesta. Sellaisista, mitä esimerkiksi jossain kirjoissa on, että jostain löytyy jokin kryptinen viesti, jota sitten seurataan ja löydetään uusi pohdituttava vinkki. Toivon kovasti, että joku järjestää minulle joskus tällaisen aivopähkinätyyppisen jahdin! Mutta ei liian vaikeita tehtäviä sitten että selviän niistä. Aika vaikeista selviän. Ehkä.

2. Kuvitellaan, että sinut tuomitaan vankilaan. Minkä rikoksen olet tehnyt?

Ensimmäisenä tuli mieleen, että käyttänyt dopingia, mutta se ei taida olla rikos? On se kuitenkin moraalisesti väärin, joten vastaan että olen käyttänyt kiellettyjä aineita. Tämä ei ehkä ole edes kovin kaukana toteutumisesta, sillä terveydenhuoltoalan ammattilaiset suorastaan kannustavat moiseen. Sairaalassa olen saanut hemohessiä suoneen, yksi lääkäri on kirjoittanut astmapiipun, vaikka kukaan ei ole oikeasti todennut että minulla olisi astma, ja toinen efedriiniä sisältävää lääkettä. Ja nämä kaikki tällaiselle sunnuntaikuntoilijalle, joten en oikeastaan epäile ammattilaisurheilijoiden väitteitä siitä, että dopingia tyrkytettiin ja kaikki muutkin sitä veti…

3. Mihin tv-sarjaan olet koukussa ja miksi?

En mihinkään, sillä en katso telkkaria. Tämä ei ole mikään olen-parempi-ihminen-kannanotto, en vaan jaksa enkä muista. Telkun tuijottamisen sijaan roikun netissä ja luen. Joskus olen töllöttänyt enemmän, ja silloin olen esimerkiksi katsonut X Filesin kahdesti, sekä suomeksi että ruotsiksi tekstitettynä. Pidän kovasti Hercule Poirotista ja teoriassa katsoisin sitä mielelläni. Keväällä sain jopa seurattua Selviytyjiä, ja myös Mythbusters voisi olla katselulistalla.

4. Millainen tietokoneen tai puhelimen taustakuva sinulla on ja miksi?

Tietokoneissani ei ole taustakuvia. Puhelimessa on kaksi, toisessa on lapseni päässään pinkki vappuhuiska ja toisessa kirsikankukkia. Siksi, että pidän 1.) lapsistani, 2.) vappuhuiskista, 3.) kirsikankukista, 4.) pinkistä ja vaaleanpunaisesta ja 5.) keväästä.

5. Mitä sinulla on aina jääkaapissa? Miksi?

Aina siellä on kaikkea epämääräistä kuten muinaisia maustekastikkeita ja nurkkaan piiloituneita homeisia porkkanoita. Mutta tässä varmaan tarkoitetaan asioita, joita sieltä pitää löytyä. Jääkaapin puolella riittäisi kaksi asiaa niin, että pysyisin hengissä ja suunnilleen tyytyväisenä: Maitoa, kahviin ja smoothieihin, muuten en juo maitoa lainkaan. Rahkaa, samaisiin juomiin. Lisäksi pakastelokerossa täytyy olla puolukoita ja kuiva-ainekaapissa kahvia. Olen iloinen, jos jääkaapista vielä löytyy kreikkalaista jugurttia, saksalaista olutta, kotimaisia tai yleiseurooppalaisia vihanneksia, virolaista juustoa ja ranskalaista, tarkasti rajatun alueen kuohuviiniä, mutta näin onnellisesti asiat ovat harvemmin.

valokuva_54.jpg

Näin pitkälle pääsin lapseni ystäväkirjan täyttämisessä. Otin kuvan jännästi väärinpäin, jotta saat tästä salakielisen aivopähkinän ratkaistavaksesi. Kuumottavan tunnelman takaa mysteerikatse!

6. Mikä kirja mielestäsi kaikkien pitäisi lukea ja miksi?

Teoriatasolla suosittelen kaikkia eurooppalaisessa kulttuuriympäristössä eläviä tutustumaan Raamattuun, jotta tästä kulttuuristamme tajuaisi jotain. Käytännössä en kuitenkaan tee näin, enhän ole itsekään lukenut muuta kuin sen verran että uskon olevani melko hyvä mysteeritehtävissä (niihin liittyy aina uskonnollisia juttuja koska uskonnot on mysteerisiä). Sen sijaan voi lukaista esimerkiksi A.J. Jacobsin Raamatullisen vuoden*, joka ei kerro vain kulttuurihistoriastamme vaan myös siitä, miten suvun ja perheen historia rakentaa yksilöä, miten tuntemattomia ja hölmöltä tuntuvia asioita ei pidä suinpäin tuomita, ja siitä, miten yritys ymmärtää muita auttaa ymmärtämään itseään. Tärkeitä viestejä sekulaarissa yhteiskunnassa elävälle yksilö-ihmiselle.

7. Kuka on suosikkihenkilösi maailmassa (perheenjäsen, puoliso, julkisuuden henkilö, kuvitteellinen hahmo.. kuka tahansa)?

Miten minusta tuntuu siltä, että tähän ei ole suotavaa vastata itseään? (Olen malliesimerkki yksilö-ihmisestä.)

8. Jos sinulla olisi nimikkodrinkki, mitä siihen tulisi ja miltä se maistuisi?

Minulla on nimikkodrinkki. Siihen tulee samppanjaa ja viskiä. Maun voi kuvitella – tai testata viikonloppuna! Olen vähän harmissani siitä, että se ei ole pinkki-liila kasaridrinkki haitarimaisesti taittuvasta paperista tehdyllä hedelmällä koristettuna, mutta eivät nämä jutut ihan omissa käsissä ole.

9. Mikä oli ensimmäinen ostamasi cd-levy (tai kasetti)?

En muista! Sen sijaan ensimmäinen omistamani CD-levy oli Bon Jovin Cross Road. Saimme niitä kaverini kanssa levykaupasta kaksi kappaletta ilmaiseksi koulun arpajaisia varten. Ja pidimme ne itse…häpeän syvästi. Ehkä pitäisi miettiä tuota joudut vankilaan -kohtaa uudelleen kun kerran näitä taipumuksia rikolliseen toimintaan on.

Ensimmäinen omistamani kasetti oli varmastikin jotain lastenlauluja, mutta jos puhutaan aikuisten musiikista, niin vahvimmin muistan Madonnan True Bluen, jonka soitin venyväksi.

10. Mikä on ihan ehdoton suosikkiblogisi Lilyssä ja miksi?

Tähänkään en varmaan voi vastata omaa blogiaan hhmkröh? En osaa nostaa yhtä ylitse muiden. Luen säännöllisesti vähintään kaikkia seuratut-listani blogeja ja tykkään niistä kaikista! Paljon!

Tähän loppuun olen ovela laiskiainen: Mariettan haasteessa ei sanottu, että keksi uudet kysymykset ja haasta joku toinen. Siksi en tee sitä! Olen hirveä ihminen! Menen suoraan vankilaan käymättä lähtöruudun kautta, johan se on tässä vaiheessa selvinnyt että sinne kuulun. (Mitä luulette, onkohan vankilatoverit hyviä keksimään mysteeritehtäviä?)

 

*Aiempi maininta.

***

I kinda stole Bon Jovi CD Cross Road when I was like eleven. But only kinda. And please don’t ask me if I have used doping or not so I don’t have to lie.

Suhteet Oma elämä Liikunta Suosittelen